Eroamattomuus saattaa olla sukupolvien välinen myrkyllinen kahle

Kymmenen vuoden blogihistoriani aikana on tullut selväksi, että on olemassa vahva sukupolvien välinen kuilu. Se liittyy eroamiseen. Minua vanhemmat ikäluokat ovat kyllästetty häpeällä eroamisen suhteen ja iso osa sukupolven avioliitoista on pakkoon ja tapaan pohjautuvia surkeita viritelmiä.

Onneksi nuoremmat sukupolvet ovat oppineet eroamaan. Silti heissäkin on vanhempiensa luutuneet arvot nielaisseita ja mallioppiminen on johtanut siihen, että esimerkiksi lapsia pidetään koko heidän lapsuutensa ajan surkeassa ilmapiirissä. Voisikin villisti väittää, että eroamattomuus saattaa olla sukupolvien välinen myrkyllinen kahle.

Tässä erään lukijani kokemus:

”Tämä taitaa olla varsinkin tietyn sukupolven ongelma, mutta se on mystistä miten joku maaginen voima siinä suhteessa pakottaa pysymään. Itsellä entinen alkoholisti isä, joka on vuoden pakkohoidon jälkeen vain saamaton vittuileva ja palveltava paska ja silti äiti siinä roikkuu ja avioliitto jatkuu, vaikka se olisi saanut loppua jo vuosikymmeniä sitten. Itse olisin ainakin paljolta säästynyt. Hyytävän kylmä tunnelma oli kotona ja siitä ei mitään hyvää opi. Olkaa aikuisia älkääkä piiloutuko tekosyiden taakse. Saatte aikaan vain henkisesti rikkinäisiä lapsia.”

Kommentti sisältää täydellisen lopun. Aikuisuuteen kuuluu vastuu. Monet pakenevat vastuutaan tekosyihin. Se että päättää jäädä lopullisesti myrkylliseen suhteeseen ei ole vain valinta itselle, vaan se on valinta mahdollisten lasten puolesta. He siitä valinnasta kärsivät ja pahimmillaan mallioppivat rakkaudettomuuden ja vievät jatkossa omiin suhteisiinsa ja sukupolvien välinen kahle pysyy tiukkana.

Ja sellainen rakkauden väärinkäyttämisen kierre sukupolvelta toiselle on saatava katkeamaan. Onneksi se on monilta osin ymmärretty, että kenenkään ei kuulu vain kestää ja sinnitellä, vaan nauttia ja rakastaa.