”Haluan että minua rakastetaan niin että tunnen olevani vapaa”

”Puhelimeni muistiinpanoissa on teksti, saatteella: ”jos joskus on huono olla, muistuta itseäsi tällä”.

Se muuten saattaa hyvinkin olla sinun julkaisuistasi peräisin, jonkun toisen nimettömän kirjoittama. En ole hoksannut laittaa lähdettä ylös. Minun ei ole kuitenkaan kertaakaan tarvinnut palata lukemaan sitä.

Olin ollut aikaisemmin naimisissa, kuin häkissä olisin ollut. Eron jälkeen minulla oli muutama lyhyehkö suhde, jotka eivät tuntuneet hyvältä. Etsin itseäni ja pikkuhiljaa löysinkin. Olin päätynyt ajatukseen, että yksin on todella hyvä olla ja minulla oli levollinen mieli.

Kun lakkaa etsimästä… hän tuli vastaan.

Hän on kertonut, että kun kohtasimme ensimmäisen kerran kuntokeskuksessa, hymyni ja sanomani moi olivat kuin potku päähän. Hän oli omalla tahollaan tehnyt eroa jo pitkään ja yllättyi, millaisen valtavan tunnemylläkän voi saada vain hymystä. En itse muista ensikohtaamistamme, harmi.

Siitä eteenpäin, kun olimme yhtäaikaa treenaamassa, hänellä oli minulle kummallisen paljon asiaa. Meillä oli välittömästi yhteys, helppoa puhua mistä vain. Selvisi, että olemme molemmat erityisherkkiä ja hyvin samankaltaisia. Molemmat ajattelimme silloin, että ei tällaista ihmistä voi olla olemassakaan, joka ymmärtää asioita puhumattakin, aistimalla.

Hän erosi tahollaan ja tuli luokseni, koska hänellä ei ollut muuta paikkaa, mihin mennä. Sanoin hänelle silloin: ”ole niin pitkään kuin tarvitsee”. Meitä molempia jännitti ja hirvitti, koska emme tunteneet toisiamme käytännössä ollenkaan. Meillä oli kuitenkin aivan satumainen yhteys, puhuimme aivan kaikesta. Meidän oli todella hyvä olla toistemme kanssa, lähellä, kummankaan ei tarvinnut olla mitään muuta kuin oma itsensä.

Sinä kesänä hänelle selvisi kipeitä asioita lapsuudestaan, joita yhdessä pohdimme. Ne toivat hänelle selvyyden menneisiin tapahtumiin ja sitä kautta rauhan. Tällaisten asioiden käsittely lähensi meitä entisestään.

Menimme kihloihin seurusteltuamme 1,5 kuukautta ja naimisiin siitä n. 10 kuukauden päästä. Nyt olemme olleet yhdessä kolmisen vuotta ja olemme todella onnelliset pienen pojan vanhemmat. Toki elämämme on arkistunut, mutta meillä on se sama vahva yhteys ja me pidämme siitä huolta. Elämä ei todellakaan ole vakavaa!

Minulla todella on ihminen, jonka kanssa ei tarvitse pingottaa mistään. Hänen seurassaan minun ei tarvitse miettiä, miten pitäisi olla, pitäisikö olla sanomatta jotain tai ehkä esiintyä hillitymmin. Saan olla juuri sellainen kuin olen. Voin aina mennä syliin, viereen, lähelle. Saan tuntea kaikki tunteeni turvallisesti. Hänellä on aina aikaa minulle. Joka ilta hän halaa, suutelee ja kertoo rakastavansa.

Toisinaan kysyn pilke silmäkulmassa: ”tarviiko sun vielä olla”? Ja aina hän vastaa, että tarvii. 

Ja se teksti, josta alussa mainitsin:

”Haluan olla vapaa parisuhteessa. Haluan että kumpikin ymmärtää, että toista ei voi omistaa.

Haluan että minut nähdään juuri sellaisena kuin olen, hyveineni ja pahoineni, niin että voin koko ajan olla täysin oma itseni ja minut hyväksytään juuri sellaisena. Haluan että kaikki tunteet, positiiviset ja negatiiviset, voi näyttää pelkäämättä miten toinen reagoi.

Haluan että kaikesta voidaan puhua. Ja vielä uudestaan se tärkein, eli haluan että minua rakastetaan niin että tunnen olevani vapaa. Onnekseni minulla sellainen parisuhde on. Tunnen olevani vapaa ja se saa minut rakastamaan puolisoani entistä enemmän.”