”Jaksanko siihen saakka, että lapseni lentävät pesästä?”

”Sympatiat sinulle täältä toiselta totaali-yh:lta. Exäni on narsistinen alkoholisti, mutta varakas ja hyvissä hommissa.

Erosin hänestä henkisen väkivallan ja alkoholismin takia. Lapset ovat minulla. Asumme vaatimattomasti, koska meillä oli avioehto. En saanut mitään vuosistani hänen palvelijanaan. Silti olen nyt onnellisempi, saan hengittää vapaasti ilman hänen kontrollointiaan.

Surua aiheuttaa yhä exän jatkama henkinen väkivalta sekä minua että lapsia kohtaan. Hän haukkuu minua mm. paskaksi äidiksi, jos joku asia häntä ei satu miellyttämään. Kuitenkin minä hoidan kaiken lapsiin liittyvän. Ihan kaiken.

Lapsiaan ex näkee satunnaisesti. Soittelee heille kyllä, kännissä ollessaan. Lapset eivät halua häntä enää nähdä kovinkaan ysein, mikä on ymmärrettävää. Tosin, ex syyttää siitä(kin) minua, minähän olen kääntänyt lapset häntä vastaan… Itse hän tietenkään ei tee mitään väärin.

Nyt terveyteni alkaa romahtaa kaiken tämän paineen alla. Omaa aikaa minulla ei ole käytännössä lainkaan. Vielä menee vuosia siihen, kun lapset lentävät pesästä. Jaksanko siihen saakka?”