”Levännyt puoliso on huomattavasti mukavampi ja helpommin lähestyttävä kuin väsynyt ja kireä”

”On olemassa parisuhteita, joissa arjen pyöritys toimii ilman sen suurempia keskusteluita. Molemmat vain tekevät ja hommat jakautuvat enemmän tai vähemmän tasan. Sitten on olemassa näiden parisuhteiden vastakohta. Sellainen, jossa ei keskustella, mutta tehtävät työt eivät jakaudu tasaisesti, vaan on toinen tekijä ja toinen on enemmän tai vähemmän vapaamatkustaja. Miksipä vaivautua näkemään vaivaa kun toinen hoitaa kaiken? 

Sitten on meitä, jotka haluamme jakaa arjen vastuut tasan, mutta se ei onnistu ilman keskustelua ja yhdessä sovittuja sääntöjä. No, ei meilläkään kaikesta tarvitse sopia. Esimerkiksi lumitöitä, polttopuiden kantoa ja siivousta tekevät molemmat yhtä paljon ilman sen kummempia keskusteluita. Mutta lapsista huolehtiminen oli meillä kompastuskivi.

Kun molemmat yrittivät tehdä tasapuolisesti, lopputulos oli, että molemmat olivat kaiket illat ”päivystämässä”. Pienet lapset tarvitsevat vähän väliä apua milloin missäkin eikä kumpikaan voinut rentoutua kun piti olla yhtä lailla saatavilla jatkuvasti. Lopulta päätimme ottaa vastuun lapsista vuoroilloin. Vastuussa oleva vanhempi hakee lapset päiväkodista, hoitaa heitä illan ja laittaa nukkumaan. Toinen vanhempi saa jättäytyä taka-alalle ja rentoutua. Tai halutessaan tehdä pidemmän päivän töissä, harrastaa tai tavata ystäviä.

Viikonloppuisin olemme ”yhteisvastuussa” päivälliseen asti ja sen jälkeen alkaa toisella iltavapaa. Järjestely on toiminut loistavasti. Se on vähentänyt stressiä ja kuormitusta. Jos on raskas ilta, seuraavana iltana saa ladata akkuja. Myös parisuhteemme voi paremmin kun ei tarvitse jatkuvasti kysellä joka asiaa ja tietää mitä itseltä odotetaan.

Tykästyimme vuorovastuuseen niin paljon, että päätimme laajentaa sitä myös kaupassa käyntiin ja ruoan laittoon. Se on ollut toinen kompastuskivemme. Ennen oli jatkuvasti epäselvyyksiä. Oletko suunnitellut tekeväsi ruokaa vai teenkö minä? Ootko käynyt kaupassa? Mitä pitää ostaa? Niinpä päätimme, että vuoroviikoin olemme vastuussa ruokahuollosta. Sovimme myös, arkisin tehdään kaksi ruokavaihtoehtoa, joista toinen on keitto. Samoin viikonlopuksi tehdään kaksi ruokaa. Näin ei tarvitse syödä samaa ruokaa montaa päivää putkeen. Järjestely on myös vähentänyt noutoruoan tilaamista. Sillä kun tietää, että oma vastuuviikko on tulossa, suunnittelee jo valmiiksi tulevan viikon ruoat. 

Mutta entäs se parisuhde? Olemmeko oikeasti pari jos vuoroin olemme yksin vastuussa? Kuten jo yllä kirjoitin, järjestely on lisännyt molempien palautumista, ja levännyt puoliso on huomattavasti mukavampi ja helpommin lähestyttävä kuin väsynyt ja kireä. Lisäksi olemme siitä onnellisessa asemassa, että isovanhemmat hakevat lapset illaksi luokseen kerran viikossa. Silloin saamme yhteistä aikaa. Pyrimme järjestämään niin, että teemme ko. päivänä molemmat etäpäivän ja lopetamme työt ajoissa. Jätämme kännykät sivuun ja teemme jotain mukavaa yhdessä. 

Olemme alusta asti halunneet olla tasa-arvoiset kumppanit. Kävimme läpi monta turhauttavaa riitaa ennenkuin hoksasimme vuorovastuujärjestelyn, mutta nyt se on toiminut loistavasti jo pari vuotta. Hassua miten se ei tullut aiemmin mieleen, vaikka on niin yksinkertainen. Kun olemme kertoneet järjestelystä tutuille, he ovat olleen aivan hämmentyneitä ”voiko noinkin tehdä?”. Toiset ovat olleet asiasta innoissaan. Siksi halusin jakaa tarinamme teidän kanssanne. Jos vaikka joku muukin löytäisi siitä arkeensa helpotusta.”