”Lopulta hän olikin se, joka halusi yrittää alusta”

”Kun parisuhde purkautuu, se on monille aikamoinen trauma ja trauman kaareen kuuluvat kaikki tunteet, myös viha. On aikalailla eri asia, vihaako ihmistä itseään vai hänen tekojaan. Minä en pystynyt millään vihaamaan puolisoani kaikesta tapahtuneesta paskasta huolimatta, hänen tekojaan kyllä. Rakastin häntä yhä, joten päästin hänet menemään, enhän mie häntä omista eikä hän minua. Jos hän haluaisi palata, se ei tapahtuisi ainakaan minkään hiton paperinpalan takia. Ero ehti saada myös lainvoiman, mutta lopulta hän olikin se, joka halusi yrittää alusta.

Tässä kohtaa miun kai olisi pitänyt tehdä perinteiset ja ruveta katkeroituneeksi noita-akaksi, mutta en tehnyt niin. Jos olisin, niin meitä olisi nyt kaksi äärimmäisen onnetonta ihmistä, enkä tiedä, oltaisiinko elossakaan vai valkotakkisten hoivissa.

Nyt on oltu reilu puoli vuotta taas saman katon alla. Kipuja on kummallakin, mutta niistä puhutaan, sitten jatketaan taas matkaa, eletään koko ajan enemmän katse tuulilasiin kuin peruutuspeiliin päin. Todella moni asia on muuttunut hurjasti parempaan suuntaan ja voidaan olla siitä vain tavattoman kiitollisia.

Tämä polku ei ole ollut todellakaan se helpoin, mutta jokin hitosti meitä isompi voima sanoi, ettei saa antaa vielä periksi. Onneksi ei tehty niin, vaikka varmaan kaikki vedonlyöntikertoimet oli meitä vastaan, ainakin muiden mielestä.

Eikä muuten olla mitään teini-ikäisiä enää.”