”Luulin jo, että en vaan ole seksuaalinen ihminen ja että en halua seksiä kenenkään kanssa”

”Pyysit tarinoita seksittömyydestä ja haluttomuudesta. Tässä tulisi oma tarinani, saa julkaista jos se vain kelpaa.

Olin 18 vuotias kun ryhdyin ensimmäiseen vakavaan suhteeseen. Mies saman ikäinen.

Aluksi kaikki meni hyvin ja seksiä oli, vaikka se olikin enemmän vain miehen tarpeiden täyttämistä. Nuori kun olin, luulin että sellaista se seksi nyt vaan on. Reilu puolen vuoden päästä se lähti vuodeksi inttiin. Se oli paljon viikonloppuja siellä kiinni ja mä totuin elämään ilman seksiä, en osannut edes kaivata sitä. Kun se tuli lomille, oli ”pakko” harrastaa seksiä vaikka en olisi halunnut. Ja sen pakon takia, mun teki entistä vähemmän mieli.

Intti loppui mutta mun halut ei enää palanneet. Muutettiin yhteen. Seuraavat neljä vuotta oli yhtä helvettiä. Sen puolelta pelkkää painostusta seksiin ja jos ei saanut, siitä tuli ihan hirviö. Eikä se voinut ymmärtää, että sen käytös vain ajoi mun haluja johki entistä syvemmälle. Kun lueskelin sinun jakamia tarinoita raiskauksista parisuhteissa, tajusin vasta näin yli 10 vuotta myöhemmin, että se raiskasi mut useasti.

Toinen asia mikä varmasti vaikutti silloin mun haluttomuuteen, oli sen ulkonäkö. Se ei pitänyt itsestään mitenkään huolta, enkä pitänyt sitä edes komeana tai hyvännäköisenä. Miksi sitten ylipäänsä ryhdyin suhteeseen tai en lähtenyt aiemmin? No, se onkin sitten ihan toinen tarina.

Luulin jo, että mä en vaan ole seksuaalinen ihminen ja että en halua seksiä kenenkään kanssa. Kunnes sitten toisessa pitemmässä suhteessa haluttomuus oli toisin päin. Tai no, kyllä se mieskin halusi seksiä, mutta ei mun kanssa. Se oli koukussa pornoon ja mieluummin runkkasi, kuin harrasti mun kanssa seksiä.

Kolmannessa suhteessa kaikki oli makkarissa aluksi aivan hyvin, kunnes saatiin meidän ensimmäinen lapsi. Mies painosti liian aikaisin synnytyksen jälkeen takaisin sänkypuuhiin. Se sattui aivan hitosti ja kun se toistui useasti, siihen kuoli taas mun halut kokonaan.

Seuraavat kolme vuotta meni taas kuunnellessa miehen ruinaamista ja painostusta. Tapeltiin ihan pienimmistä ja mitättömimmistäkin asioista ja se ei ainakaan auttanut tuomaan mun haluja takaisin. Yritin ehdottaa miehelle pariterapiaa useaankin otteeseen, mutta se ei hälle käynyt. Pysyin tässäkin suhteessa ihan turhan pitkään, mutta sekin on jo toinen tarina.

Pian tuon kolmannen suhteen päätyttyä löysin mun nykyisen mieheni. Hän on osoittanut mulle, mitä seksi on parhaimmillaan ja mitä sen kuuluisi olla. Hän on osoittanut mulle, että on miehiä, jotka pitävät naisen nautintoa tärkeimpänä ja tekevät kaikkensa naisensa eteen. Hän ei ruinaa, ei kiukuttele, eikä raiskaa. Mutta eipä hänen tarvitsekaan. Halutaan toisiamme yhtä paljon.

Olen vihdoin löytänyt sielunkumppanini, niin seksissä kuin aivan kaikessa muussakin. Mutta tämä onkin jo aivan toinen tarina.”