Miksi pitää odottaa ja siinä odotellessa tuhlata elämänsä ilmapiirissä, jossa on lohduttoman paha olla?
”Mene helvettiin siitä”.
Niin sanoi kassalla oleva nainen miehelleen heidän pakatessaan yhdessä kauppaostoksiaan. Molemmat sen näköisinä, että murha ei ollut kaukana mielestä.
Lähes jokainen teistä on törmännyt elämässään pariskuntaan, joiden keskinäinen retoriikkansa perustuu lähinnä toisilleen naljailuun, vittuiluun ja tiuskimiseen. Kyseessä on yleensä pariskunta joka on ollut jo pitkään yhdessä. Heidän välisessä dialogissaan ei ole merkkiäkään arvostuksesta, kunnioituksesta eikä kauneudesta.
Vaikea on olla kysymättä itseltään, että miksi he ovat toistensa kanssa? Miksi he suostuvat sellaiseen ilmapiiriin ja kohteluun? Onko ihminen jo niin väsynyt ja luovuttanut rakkauden ja koko elämän suhteen, että sitä lähinnä odottaa, että jospa se toinen kuolisi ensiksi, niin itse saisi vielä muutaman vuoden olla ilman häntä.
”Mikäpä pahan tappaisi”. Olen kuullut erään vanhemman naisen sanovan miehestään. Siinä se nainen palveli miehensä hautaan saakka tai ainakin toivoi palvelevansa. Oma elämä valui siinä ohessa kuin sadepisara ikkunaa vasten. Miksi?
Miksi?
Eikö sitä elämänlaatua voisi parantaa sillä, että lähtee kohti jotain kauniimpaa? Miksi pitää odottaa ja siinä odotellessa tuhlata elämänsä ilmapiirissä, jossa on lohduttoman paha olla?
Miksi?
”Painu helvettiin siitä”. Sinne pariskunta lähti kaupan kassalta kohti viikonloppuaan, joka heidän molempien ilmeistä päätellen ei tule pitämään sisällään kaunista ja leppoista rakkausaikaa. Ehkä he molemmat odottelevat, että tulisi taas arki ja molemmat pääsisivät toisiaan karkuun jonnekin muualle.
Miksi?
Kommentit