”Olen viisi vuotta katsonut vierestä vieraannuttamista”

”Olen viisi vuotta katsonut vierestä vieraannuttamista. Tukenut miestäni. Hän on mitä huolehtivaisin isä mitä voi toivoa. Silti, hän saa yhteyden lapseensa kerran viikossa parien minuuttien ajan – jos sitäkään.

Lapsen äidin tarinoita uskotaan kaikkialla.
Miten voi olla, ettei mikään taho pysty auttamaan, kun lähivanhempi ei noudata tapaamissopimusta? Oikeuden päätöstä. Ei monikaan etä (yleensä isä) kehtaa edes kertoa tilanteestaan. Yleensä he eivät edes ymmärrä tilannettaan, kun pyrkivät toimimaan sen mukaisesti mitä lähi vaatii. Ja jos etä jatkaa elämäänsä, voi hänen suhde omaan lapseensa hankaloitua entisestään. Ja miksi? Tuskin sen takia että isä olisi huono isä eikä lapsi ansaitsisi saada luoda suhdetta omaan isäänsä.

Lisäksi tuntuu, että näin some aikaan eroa harkitsevat äidit hakee hyväksyntää eropäätökselleen somesta ja siitä parviälystä. Ei ole yksi eikä kaksi julkaisua, jonka äiti aloittaa kertomalla kuinka hänen kumppani ei tee mitään eikä toimi oikein missään asiassa. Sen jälkeen julkaisija pohtii lapsen suhdetta isään ja sen tarpeellisuutta ”koska eihän se isä saa mitään aikaiseksi”. Tarina jatkuu yleensä sillä, miten julkaisija kertoo pilkun tarkasti mitkä kaikki asiat hän hoitaa yksin sekä pohtii, mihin hän muka miestä tarvitsee. Se mitä muistetaan myös kysyä, että miten saisi nopeiten elarit toiselta vanhemmalta.

Tähän kaikkeen sitten parviäly vastailee hyvinkin tunteikkaasti. En siis ihmettele, kuinka tuo vieraannuttaminen helposti alkaa ja miten se mahdollistuu tässä maassa. Kun ammattilaisetkaan ei kykene siihen puuttumaan.

Asianajajatkin jopa naureskelleet keskenään, kuinka toisen päämies osasi valehdella. Mielestäni käsittämätöntä, että jos vanhempi (yleensä äiti) päättää, ettei lapsella ole isää enää eron jälkeen, niin sen hän käytännössä pystyy toteuttamaan. Laista viis.

Samaan aikaan toinen vanhempi hakee oikeuden kautta mahdollisuutta tavata lastaan. Maksaa hurjat summat siitä, että näkisi oman lapsensa. Senkään jälkeen tapaamiset ei toteudu. Sitten tulee hakea täytäntöönpanoa oikeuden kautta, joka sekin maksaa. Loppupeleissä mitään ei ole tehtävissä ja pahimmassa tapauksessa yhden ihmisen itsekkyys voi maksaa sekä lapsen mielenterveyden että tämän toisen vanhemman mielenterveyden.

Ehkä toivoisin, että tämäkin puoli tuotaisiin esille näissä asioissa (vaikka oletkin kirjoittanut aiemmin asioista). Mielestäni ero kannattaa, jos suhteessa voi pahoin. Ero kuitenkin on kahden aikuisen välinen. Sen ei kuuluisi olla lapsen ero toisesta vanhemmasta. Tämän kun ymmärtäisivät myös ne äidit, jotka somesta hakevat tukea erolleen.”