”Päätimme että olemme loppuelämän yhdessä, koska mikään ei tunnu samalta muiden kanssa”

”Kirjoitat paljon hyvää asiaa niiden oikeilla nimillä. Onnellisia ja onnettomia tarinoita. Haluaisin kertoa omani. Elämäni rakkaudesta.

Tapasin miesystäväni kuusi vuotta sitten töissä ollessani. Näin hänet tupakalla ja se surullinen olemus herätti mielenkiintoni. En uskaltautunut puheilleen kuitenkaan.

Kohtasimme joitain päiviä myöhemmin ja kiinnostus oli molemminpuolista heti. Hän antoi numeronsa ja soitin hänelle. Treffit sovimme heti seuraavalle päivälle.
Siitä alkoi kiihkeä, intohimoinen suhde jossa luottamus oli 100%.

Olimme kuitenkin molemmat niin rikkinäisiä ihmisiä entisten avioliittojen vuoksi, ettemme jaksaneet kannatella suhdettamme. Erosimme, olimme entistäkin rikkinäisempinä. Olimme olleet yhdessä vuoden. Ei riitoja.

Kohtasimme uudelleen vajaan vuoden päästä, sama toistui.
Olemme eronneet kolmesti. Nyt viimeisellä kerralla olimme pari vuotta erossa. Mutta ei päivääkään ettei toinen olisi ajatuksissa ollut. Muistoja oli paljon. Suurimmaksi osaksi hyviä, hymyn huulille tuovia. Ja se seksin kaipuu, se yhteinen intohimo.
Suhteita oli molemmilla mutta niissä ei vaan päässyt samalle tasolle.

Nyt kesällä kohtasimme neljännen kerran. Vahingossa. Se kipinä ei ollut kadonnut. Päätimme yrittää vielä. Päätimme että olemme loppuelämän yhdessä, koska mikään ei tunnu samalta muiden kanssa. Se miten hyvältä toisen kosketus tuntuu, miten sitä kosketusta janoaa lisää ja niitä hetkiä kun juodaan aamukahvit yhdessä sängyssä ja jutellaan milloin mistäkin.

Rakastan sitä kun keitän aamukahvit ja vien sen hänelle vuoteeseen. Illalla jutellaan sylikkäin päivän tapahtumista. Olimme kaksi vuotta erossa ja yhdessäolomme jatkui kuin olisimme aina olleet yhdessä.

Miten joku voikin olla niin rakas ja vallannut sydämen ettei muulle ole tilaa? Teemme ruokaa, teemme pihatöitä, polttopuita, käymme tansseissa,konserteissa, rakastamme eläimiä.

Lapsemme entisistä liitoista ovat tyytyväisiä kun vanhemmat ovat onnellisia.
Kaikki on juuri nyt täydellistä. Ja olemme yhdessä päättäneet että meitä ei enää erota mikään maanpäällinen asia. Olemme kasvaneet ihmisinä tahoillamme.
Päivä kerrallaan, jokaisesta hetkestä nauttien.

Ja kyllä, ulkopuoliset eivät ymmärrä, mutta jotka meidät tuntevat, kannustivat. He ovat nähneet meidän olevan yhdessä vahvempia.”