Miehen pitää olla naista pidempi, tienata enemmän ja muita suhteeseen liittyviä naurettavuuksia
Naisen pituus oli miehelle liikaa. Nainen oli nimittäin pidempi kuin mies. Mies tunsi olonsa uhatuksi, koska hänellä oli sisäänkirjoitettuna määreenä, että parisuhteessa naisen on oltava miestä lyhyempi. Siihen olivat loppuneet treffit ja mahdollinen parisuhde. Aivan sama, olisiko kahden ihmisen kemiat muuten kohdanneet, sillä pituusero oli väärään suuntaan. Te kysytte, että miksi ihmeessä? Sitä samaa kysyn minä.
Kahdeksan vuotta parisuhteesta kirjoittavana on opettanut minulle paljon. Olen itse parisuhteidenkin sijaan arvoliberaali. Elän maailmassa, jossa keinotekoiset rajat ovat vain keinotekoisia rajoja. Ihmistä ei määritä hänen sukupuolensa, kansalaisuutensa eikä horoskooppinsa. Ihmistä määrittää ihminen itse sekä kulttuurillinen perimä. Ihminen on aikansa ja ympäristönsä tuote.
Arvoliberaali kirjoittaja kohtaa toisinaan arvokonservatiivisen todellisuuden. Siinä todellisuudessa sukupuolella onkin yhtäkkiä väliä. Jopa niin paljon, että se määrittelee ihmisen ominaisuuksia sukupuolen mukaan. Niitä opittuja dogmeja, joita itse yritän tuoda kyseenalaistaen esille. Samalla kun itse kirjoitan pohdiskelevia kirjoituksia siitä, että onko perinteinen parisuhteen malli edes yhteensopiva ympärillä olevan todellisuutemme kanssa, niin toisaalla on vielä ihmisiä, joiden mielestä muu kuin naisen ja miehen välinen parisuhde on jo liikaa.
Menkäämme takaisin esimerkkiin, jolla tämän aloitin. Mies huomaa naisen olevan itseään pidempi. Hänen miehisyydessään tapahtuu jotain lopullista. Hänellä on päässä vanha ajatus siitä, että mies on naiselle turva ja puu, johon nojata. Hänen kuuluu olla fyysisesti vahvempi ja pidempi. Miten muuten hän voisi olla ihmiselleen jykevä tammi?
Hän ei edes itse tiedä, että mikä asiassa häntä tökkii niin paljon, että ei voi edes harkita elävänsä itseään pidemmän naisen kanssa. Hän ei välttämättä ole sovinisti, joka ajattelee, että naisen on oltava miestä lyhyempi ja naisen kuuluu ansaita miestä vähemmän, joka on toinen aihe, joka joitakin miehiä kuulemma häiritsee. Miehen euro onkin naisen euro ja kaksikymmentä senttiä. Hänet on vain alitajuisesti opetettu siihen, että naisen on oltava hänen alapuolellaan, edes sitten pituudessa.
Ehkä tässä ajatuksessa on pieni vastaus kysymykseen, että miksi jotkut miehet tuntevat seksuaalisesta avoimet naiset uhaksi. Miksi seksuaalisesti aktiivista naista pitää kutsua alentavalla nimellä. Siinäkin nainen ikään kuin tulee miehen tontille. Miehen kuuluu olla seksissäkin se, joka tekee aloitteen. Mies vie ja nainen vikisee ja on vikisemättä, tärkeintä kuitenkin se, että nainen ei vie.
Käännetään asetelma nurinniskoin. Ei tämä kaikki ole vain miesten ongelma. Ei ole vain yksi nainen tai muutama nainen, jotka ovat minulle kirjoittaneet tai sanoneet, että tuntuisihan se oudolta, jos hän olisi miestänsä pidempi. Olen kuullut naisten itsensä suusta sanottavan, että miehen kuuluu olla seksissä aloitteentekijä eikä naisen. Olen kuullut sanottavan, että miehen kuuluu olla perheen pää ja jykevä tammi, johon voi hädän hetkellä nojautua. Samalla tämä ajatus pitää usein sisällään olettaman siitä, että mies jykevänä tammena ei itse koskaan taivu. Niin kuin minulle kirjoitti mies, jonka vaimo häpesi miehensä sairastuttua vakavaan työuupumiseen, sillä eihän mies sellaiseen voi sortua.
Yksi merkillisin kuulemani asia omien parisuhteitteni aikana on ihmettely siitä, että miten voi olla niin, että yhteisisillä automatkoilla annoin naisen ajaa ja itse istuin vierellä, koska siinäkin on kai olemassa kirjoittamaton konservatiivinen sääntö, että jos nainen ja mies lähtevät yhdessä autoilemaan, niin mies ajaa ja nainen istuu vieressä. Tiedän erään pariskunnan, jossa naisella oli ajokortti ja miehellä ei ja mies joutui kuulemaan asian suhteen jopa vittuilua, koska onhan se noloa, että ei miehenä omaa ajokorttia ja joutuu tyytymään vaimonsa kyytiin.
Pienissä arjen asioissa tämä ahdas konservatismi sitten näyttäytyy. Ihana parisuhde saattaa jäädä syntymättä vain ja ainoastaan siksi, koska mies on liian lyhyt tai nainen on liian hyvin palkattu. Mies kokee roolinsa uhatuksi ja nainen kokee miehen reppanaksi. Tai jotain sinne päin. Tämä kaikki pohtimatta koskaan, että kuinka naurettava ajatus oikeastaan edes on.
Sillä rakkaus sijaitsee jossain pankkisaldojen ja vartalonpituuksien tuolla puolella ja jos rakkauden kiinnittää ulkorakkaudellisiin seikkoihin, niin eipä ihme, jos parisuhteissamme lymyää kosketuksenkaipuisia ahdistuneita. Koska jos kahden ihmisen kemia ei kohtaa, niin on aivan turha odottaa, että sopiva konservatiiviseen sapluunaan mahtuva arvo-olettama ajaisi kaksi ihmistä rakastuneesti kiinni toisiinsa.
Rakkauden pesä on syli ja kun kaksi ihmistä on pienessä tilassa toistensa sylissä, niin kumpikaan ei ole toista pidempi, vaan suhde on siinä tilassa kuin suhteen kuuluukin olla kahden tasa-arvoisen ihmisen kesken. Jos tuntee itsensä liian pieneksi toisen ihmisen vieressä, niin oikea tapa ratkaista ongelma ei ole hankkia itselleen itseään pienempi ihminen, vaan hankkia parempi itsetunto sekä unohtaa nuo meille alitajuisestikin opetetut rooliolettamat, jotka pohjautuvat niinkin yhdentekevään seikkaan kuin että minkä merkkisiä sukupuolielimiä ihminen kantaa jakojensa välissä.
Sillä mitä tekee sopivan pitkällä miehellä, jos hänen suudelmansa pituus on auttamattomasti liian lyhyt. Se, että kuvissa näyttää hyvältä ei riitä paikkaamaan sitä tunnetta, että huulissa tuntuu tyhjätä.
Ihmisen kuvan sijaan kannattaa mennä kohti ihmistä.
Kommentit
Sitten on, jokainen saa toki olla mitä haluaa. Kyse onkin siitä, että liian tiukoilla periaatteilla jää todennäköisesti lopulta yksin, tai suhteeseen missä ei ole hyvä olla, koska omilla jäykillä periaatteilla todennäköisesti saattaa kävellä oman onnensa ohi. Kannattaa todellakin joskus mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja huomata, että siellä voi olla jotain just sulle tarkoitettua. Ei kannata rakentaa häkkiä itsensä ympärille ja sulkea muuta maailmaa ulos.
Kommentit
Avoliitossa, jossa yhteiset hankinnat ja menot jaetaan, mutta muutoin on oma omaisuus niin tällaista painolastia miehen parempituloisuudesta ei samalla tavalla ole.
Toki saatan kuvitella sen itse ja mieheni ei vain kerron henkistä kastraatiotaan.
Olen meistä myös seksuaalisenpi, mikä on vaimentanut osittain mieheni halua – ehkä, syynä on varmasti muutkin syyt, kuten suhteen vakiintuminen 4 vuoden aikana. Itse edelleen haluaisin kumppaniani huomattavasti useammin, mutta vaikea sanoa oliko se harventunut alkuhuumasta – en tiedä, kun en ole se, kuka päättää (olen se, kuka aktiivisesti ehdottaa).
Onko nämä kirjoittamattomat arvot niitä, jotka vaikuttavat siihen kuinka mies näkee itsensä suhteessa kumppaniinsa? En tiedä. Mielenkiintoinen aihe. Sai ajattelemaan..
Kirjoitat asiasta. Näistä tyhmistä normeista pitäisi ja pitää päästä.
Ensimmäinen suhteeni oli mieheen, jolla oli pitkät hiukset (minulla lyhyet). Mies hoitoalalla, minä teollisuudessa insinööri-opiskelijana. Mies hakkasi tietokonepelejä, minä kävin salilla. Olimme saman ikäisiä ja aika lailla samanpituisia.
Tämä asetelma kävi miehelle lopulta liian raskaaksi kun hoksasi minun tienaavan enemmän jo opiskelijana, kuin hän. Kateuden kasvaessa hänestä tuli pikkuhiljaa mieslapsi, jolle tuli pakkomielle saada todistella itselleen ja ympäristölle (erityisesti omalle suvulle), että hän on se joka määrää ja olen hänen alapuolellaan. Hän sanoillaan alensi ulkonäköäni, työuraani ja uravalintaani, harrastuksiani, ystäviäni jotka olin saanut opiskellessa…. Komenteli, jopa julkisesti haukkui minua kovaäänisesti erimielisyyksistä. Ero tuli väistämättä.
Nykyinen mieheni on samalla alalla, tienaa enemmän, on 5 vuotta vanhempi. Tienaa reilusti enemmän. Mies on paljon pitempi kuin minä. En näitä sinänsä etsinyt tietoisesti nykyisessä miehessäni. Suhde kuitenkin kukoistaa ja kaksi lastakin on tullut.
Mietin kuitenkin, olisiko suhde hyvä, jos olisin jättänyt lapset tekemättä ja edennyt urallani miestä pidemmälle. Oltaisiinko samassa kuin edellisessä suhteessa.
Entä jos kokee ns. konservatiivisemmat arvot omikseen ja haluaa niitä vaalia, onko se pahasta? Ei kai pidä olla itse väkisin liberaali. Kukin taaplaa tyylillään, muttei pidä antaa sen vaikuttaa muihin.
Sitten on, jokainen saa toki olla mitä haluaa. Kyse onkin siitä, että liian tiukoilla periaatteilla jää todennäköisesti lopulta yksin, tai suhteeseen missä ei ole hyvä olla, koska omilla jäykillä periaatteilla todennäköisesti saattaa kävellä oman onnensa ohi. Kannattaa todellakin joskus mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja huomata, että siellä voi olla jotain just sulle tarkoitettua. Ei kannata rakentaa häkkiä itsensä ympärille ja sulkea muuta maailmaa ulos.