”Puolisoni ei halua olla osa uusperhettä”
”Asun puolisoni kanssa yhdessä. Olemme uusperhe. Minulla on yksi lapsi, joka on minulla/meillä koko ajan. Miehellä kaksi jotka vuoroviikoin hänellä/meillä.
Ollaan nyt väitelty siitä, että hän ei halua tehdä mitään kivaa niinä viikkoina, jollon hänen lapset eivät ole meillä, koska miksi silloin pitäisi tehdä mitään hauskaa ellei kaikki pääse mukaan?
Ymmärrän pointin jos kyseessä olisi ulkomaanmatka tai muuta harvemmin tapahtuvaa. Mutta hän ei voi lähteä esimerkiksi meidän kanssa pyöräilemään.
Eli jos haluan tehdä jotain niin teen sen lapseni kanssa kahdestaan, ettei vaan tule muille lapsille paha mieli, että isi tekee jotain hauskaa uuspeeheensä kanssa.
Minua harmittaa ja ärsyttää koska olen käytännössä aina ollut yksinhuoltaja ja tehnyt kaiken itse ja yksin. Nyt kun olisi puoliso vierellä jakamassa hetket, niin en vieläkään saa sitä toisen aikuisen tukea jota välillä kaipaa.
Tuntuu etten ole lapseni kanssa osa tätä uusperhettä puolison lapsettomina viikkoina. Silloin olen yksinhuoltaja.
Onko tämä yleinenkin ajattelutapa?”
Kommentit
Tuli vain mieleen, että milloinkahan ihmiset oppii asumaan erillään? Se on niin toimiva ja kaikin puolin helppo vaihtoehto. Pakkoko sitä on muuttaa yhteen ja sitten vääntää joka asiasta?
Kommentit
Itse olin samanlaisessa tilanteessa sillä erolla että minun ainut oli lapsen isän ja minun yhteinen. Miehen lapset edellisestä liitosta kävivät meillä joka toinen viikonloppu ja näiden välisen ajan sain liikkua lapsen kanssa kaksin. Jaksoin muutaman vuoden katsoa ja yritin puhuakin. Sitten tuli mitta täyteen ja erottiin.
Tuli vain mieleen, että milloinkahan ihmiset oppii asumaan erillään? Se on niin toimiva ja kaikin puolin helppo vaihtoehto. Pakkoko sitä on muuttaa yhteen ja sitten vääntää joka asiasta?