Annatko enemmän kuin mitä saat?

Monessa parisuhteessa leijuu räikeä epätasa-arvo antamisen ja saamisen suhteen. Sinä annat ja et saa lähellekään samaa takaisin.

Sinä sanot aamulla hänelle jotain kaunista. Hän ei sano sinulle. Sinä lähetät hänelle kesken päivän kauniita viestejä. Hän ei lähetä sinulle. Sinä teet aloitteita yhteiselle tekemiselle. Hän ei koskaan. Sinä teet aloitteita seksille. Hän ei koskaan. Sinä menet hänen viereensä hakemaan läheisyyttä. Hän ei koskaan oma-aloitteisesti. Sinä yllätät toisinaan jollain mistä tiedät hänen pitävän. Sinä et koskaan saa oikein mitään.

Sitten sinä väsyt antamaan, koska sinulle ei koskaan anneta takaisin. Hyvä, että väsyt, sillä ei ole yksin sinun vastuullasi pitää parisuhdettanne elossa. Hänen tapansa kielii välinpitämättömyydestä ja itsestäänselvänä pitämisestä.

Suhteessa ei pidä olla yhtä antajaa ja yhtä saajaa. Siinä pitää olla kaksi antajaa ja kaksi saajaa. Muu on epätasa-arvoa. Muu on jotain sellaista, joka päättää ansaitusti parisuhteen.

Antaminen on ihanaa. Se on itsessään jo palkitsevaa. Siksi se saattaa olla outoa, että toinen ei anna koskaan. Miksi hän ei anna?

Niin, miksi hän ei anna?