Ei ilon, vaan pelon kautta

Nuoriso on pilalla. Vanhemmat on pilalla. Kaikki on pilalla. Ennen oli kaikki paremmin.

Kekkonen. Kekkonen. Kekkonen.

Lapsilla oli kuri. Kuritus. Kuri. Eivät hyppineet koulussa silmille. Kaikki ruoka syötiin, mitä lautasella oli. Vaikka pakolla. Kyynärpäät kyljissä kiinni ja puhumatta perkele. Niiaus ja kumarrus. Karttakepillä sormille. Nöyryyttäminen.

Ennemmin räkänokastakin mies tulee kuin tyhjännaurajasta. Kekkonen. Kekkonen. Kekkonen. Kaikkea pitää maistaa ainakin kerran. Sellaistakin joka yökättää.

Kyllä sai kotona vähän tukkapöllyä antaa. Oppiipahan tavoille. Tällä saatana persoonia kasvateta, vaan auktoriteetteja pelkäävää ja tottelevaa massaa.

Ei ilon, vaan pelon kautta.

Ei ollut ruutuaikaa eikä ongelmia. Oli käpylehmä, avain kaulassa ja suuremmat lapsikuolleisuusluvut. Viimeinen jätetään kertomatta, sillä se pilaisi nostalgisen romantiikan.

Erottukaan ei niin kuin tämä nykyinen hedonistisukupolvi, joka jatkuvasti eroilee aivan liian helposti ja pienemmästäkin riidasta. Ennen osattiin arvostaa avioliittoa ja elämänmittaa. Se jätetään kertomatta, että rakastajien käyttäminen oli huomattavasti yleisempää kuin nyt ja esimerkiksi raiskaus avioliiton sisällä säädettiin rikokseksi vasta vuonna 1994. Ennen sitä siitä käytettiin nimitystä aviovelvoite. Ei sitä kannata esille ottaa, sillä pilaisi nostalgisen romantiikan.

Kekkonen. Kekkonen. Kekkonen. Yksi Jumala ja yksi totuus.

Sukupuoliakin oli ennen vain kaksi. Seksuaalisia suuntautumisia vain yksi ja ongelmia ei ollenkaan, sillä menneet vuosikymmenet olivat yksi suuri matto, jonka alle kaikki ongelmat voitiin lakaista ja muut kuin yksi seksuaalinen suuntautuminen kaappiin piilottaa.

Ennen oli paremmin. Eniten nykypäivässä terapeuttisia palveluja käyttävät vähän yli nelikymppiset. Huonoiten sosiaalisessa mediassa ja asiakaspalvelussa käyttäytyvät yli viisikymppiset, mutta ennen oli paremmin. Oli kuri, kuritus ja Kekkonen.

Ja hampaat irvessä perkele!