”Ei suhteen pidä olla tylsää arkea ja lapsiperheen velvollisuuksia, vaan intohimoa ja rakkautta”

”Seksittömyys ei ole tabu. Siitä voi puhua, varsinkin jos se häiritsee parisuhteessa.
Elin 17 vuotta parisuhteessa, jossa seksi ei näytellyt pääosaa, paisti suhteen ensimmäiset pari kuukautta. Sen jälkeen aika harvoin ja harveni vain vuosien saatossa.

Hänellä oli kuulemma niin rankka työ että tämä ei häntä kiinnostanut. Kävin taisteluja itsetuntoni kanssa pitkään, miksi en kelpaa. Urheilin, laihdutin.
Seksiä oli silloin kun hän halusi, paha tapa oli herättää minut keskellä yötä sitä tekemään. Kuitenkin huomasin, että sooloseksiä hän harrasti.

Saimme lapsen ja toisenkin. Olimme toisen lapsemme syntymän jälkeen enää 6 vuotta yhdessä. Toisen lapsen syntymän jälkeen seksiä oli kerran. Siis vain kerran kuuden vuoden aikana. Minulle alkoi riittämään, halusin intohimoa. Sitä en saanut silloiselta mieheltäni. Kerran pari halusin kokeilla, miltä se tuntuu. Siis petin. Se oli mahtavaa. Tunsin itseni naiseksi. Halutuksi.

Erottuamme löysin uuden rakkaan. Seksiä on vähintään kerran viikossa. Yhteisinä viikonloppuina useampaan kertaan. Tunnen itseni halutuksi, että minua himoitaan. Vaikka olen isokokoinen, se ei ole puolisollesi este. Se on mahtava tunne, kun puolisoni saattaa kesken kauppareissun puristaa takapuoltani merkiksi, että hän haluaa minua juuri tänään. Rohkeus on kasvanut ja mausteita makuuhuoneeseen on otettu mukaan, se on lisännyt jännitystä. Ja kuulemma hän saa parasta suuseksiä minulta, mitä on koskaan saanut.

Kun kaikki ymmärtäisivät, että seksi kuuluu parisuhteeseen, siihen läheisyyteen. Ei suhteen pidä olla tylsää arkea ja lapsiperheen velvollisuuksia, vaan intohimoa ja rakkautta. Tiedän pariskuntia, jotka vielä 20 vuoden jälkeen himoitsevat toisiaan ja seksiä on viikottain. Niin se kuuluisi ollakin.”