”Eihän suomalainen mies voi näin tuntea”

Pyysit kauniita tekstejä. Tässä on minun viritelmäni kumppanilleni.

”Arvostan sinua. Ihailen sinua. Kunnioitan sinua. Olet älykäs, jämäkkä ja huumorisi on mustaa kuin rakastamasi aamukahvi. Kahvi, jota ennen olet olevinasi aamuäreä. Oikeasti olet minun mielestä silloin tavallista ihanampi. Vähän hiljaisempi kuin normaalisti, upeat hiuksesi välillä hassusti pörröllään ja unelias ilme kauniilla kasvoillasi. Olet kaunis, luonnollinen. Upea nainen! Rakastan vartalosi pehmeyttä, selkääsi pitkin laskeutuvia hiuksia ja tummia silmiäsi. Himoan sinua.

Rakastan sinua enemmän kuin kuvittelin joskus mahdolliseksi. Eihän suomalainen mies voi näin tuntea. Mutta niin siinä vaan on käynyt. Graniitti on sulanut ja sen alta on paljastunut sopivasti pehmeä, mutta omat rajansa löytänyt kokonainen mies. Siitä iso kiitos kuuluu sinulle rakkaani. Osaat kommunikoida, uskallat olla eri mieltä ja opetat minulle niin paljon rakkaudesta, tunteista sekä parisuhteesta.

Kiitos. Rakas.”