Ihmiset eivät säntäile uusiin suhteisiin
Pyysin teiltä tarinoita liittyen uusperheisiin. Sainkin niitä mukavasti. Usein kommenttikentällä kuultu fraasi on, että erotessa me vastuuttomat ja itsekkäät ihmiset säntäilemme uusin suhteisiin välittämättä siitä, että lapset ovat siinä vauhdissa mukana. Saamani tarinat kumoavat tämän tyhjän fraasin. Tässä loppukoonti saamieni uusperhetarinoiden pohjalta.
- Valtaosa parisuhteista joissa molemmilla on lapsia edellisestä suhteesta on suhteita joissa suhteen muodostaneet asuvat eri kodeissa.
- Yhteenmuuttoa pohditaan monesta eri vinkkelistä ja lasten tarpeet ja mielipiteet otetaan huomioon.
- Vain harva muodostaa yhdessä kodissa asuvan uusperheen alle kaksi vuotta tapaamisestaan.
- Ne harvat jotka laittavat toisilleen tuntemattomat lapset asumaan samaan kotiin saavat lähes aina ongelmia eteensä nopeasti.
- Ihmiset jotka huomaavat, että yhteenmuuttaminen oli virhe ovat valmiina korjaamaan virheensä, jotta heidän parisuhteensa säilyisi ja muuttavat uudelleen erilleen.
- Lapset jotka laitetaan muuttamaan heitä kuulematta perheeseen jossa he saavat nopeasti uusia sisarpuolia kokevat asemastaan ahdistusta ja se näyttäytyy muun muassa häiriökäytöksenä tai niin, että uusperheen liian nopeasti muodostaneen vanhemman luona lakataan käymästä.
- Valtaosa ihmisistä on vastuullisia ja lasten edun ymmärtäviä.
- Yleinen malli suhteissa joissa molemmilla on lapsia on omissa kodeissa asuminen.
- Yhteenmuuttamisen jälkeinen uusperhe toimii parhaiten silloin, kun perheen jokaiselle osatekijälle on annettu aikaa ja tilaa sen muodostamiseen.
- Vain hyvin harva säntäilee perustamaan yhteistä uusperhettä niin että lapsia ei ole toteutettu toisiinsa ja se vaatii aikaa ja ihmiset ovat sen ajan valmiita ottamaan.
Tarinat olivat hyvää kuultavaa. Se vei pontta niiltä valheellista fraaseilta joita liian usein kuulee. Vanhemmat ovat pääosin todella vastuullisia ja ymmärtävät sen, että liian nopea perheiden yhdistäminen on varma tae ongelmille ja lastenkin suhteen ajattelematonta.
Valitettavasti heitäkin on, jotka sitä vastuuta ei ota, mutta pääosin aikuiset ihmiset näkevät asiassa jokaisen puolen ja toimivat vastuullisesti. Uusperhe toimii, kun sen tekee oikein ja kaikkia osapuolia kuunnellen.
Kommentit
Meillä exän lapset muutti meille myöhemmin, yhteisiä ei silloin ollut. Oltiin asuttu jonkin aikaa yhdessä.
Kaikki meni aluksi hyvin, mutta sitten alkoivat exän vanhemmat sekaantumaan meidän elämään. Mitään rajoja ei olisi lapsille saanut asettaa. Yksi oli erityislapsi ja hänen kanssaan piti olla erittäin johdonmukainen, pitää rajat lipsumatta. Käytiin terapiassa lapsen kanssa ja saatiin ohjeita sieltä, mutta tämä ei kelvannut isovanhemmille, vaikka heidät pyydettiin myös juttelemaan asioista. Eivät menneet. Minua sen sijaan alettiin haukkumaan lapsille ja alettiin kääntämään heitä minua vastaan. Exä jonka kanssa oli yhdessä juteltu miten toimitaan ei ottanut mitään vastuuta ja asettui vanhempiensa puolelle, koska ei ollut katkaissut napanuoraa vanhempiinsa. Elämästä tuli yhtä helvettiä ja luottamus puolisoon meni. Siinä rytäkässä tuli myös yhteisiä lapsia (olinko idiootti, olin 🙄), koska uskoin, että kyllä asiat vielä muuttuu paremmaksi, ei muuttunut. Lopun olenkin kertonut täällä toisessa yhteydessä. Eli joskus voi myös joku ulkopuolelta sekaantua elämään, tietysti exä oli se, joka tämän mahdollisti. Eipä tullut mieleen, että olisi perheen ulkopuolisia ihmisiä, joilta olisi pitänyt hakea hyväksyntää.
Ennen heidän sekaantumista meillä oli hyvät välit lapsien kanssa ja lapset tykkäsi minusta. Olen miettinyt, että oliko se mustasukkaisuus vai mikä sai exän äidin pilaamaan lasten lastensa elämän, koska suurin kärsijä oli tässä nimenomaan lapset. Ei voi ymmärtää ettei aikuinen ihminen tekee tämmöistä, motiivia saa vain arvailla.
Exä oli mikä oli, ero olisi tullut kuitenkin, hän ulkoisti itsensä perhe elämästä ja jätti kaikki minun hoidettavaksi. Minä tunnollisesti hoidin, huolehdin, juoksin lasten asioissa juttelemassa, hoidin kodin, lapset ja kaikki lasten asiat. Omatkin olivat erityislapsia, päälle huono suhde, appi vanhemmat niskassa, narsisti kaveri, raskas vuorotyö. Onko ihme, että tuli lopulta uupumus. Kun ero tuli ja pääsin eroon narsistista tuli romahdus, sen lisäksi meni myös fyysinen terveys ja työkyky.
On tullut koettua elämässä niin paljon paskaa, mitä en toivo kenellekään.
Olen tehnyt elämässäni paljon virheitä, on sattunut asioita mille en ole voinut mitään. En ole aina onnistunut, syyt ovat olleet inhimillisiä. Niin kuin yleensä monella on. Kukaan tuskin tahallaan haluaa pilata omaa tai lastensa elämää.
Uusperhettä ei kannata perustaa kevyin perustein, vain tarkasti harkiten. Meillä ei ollut mahdollisuutta, koska äiti ei pystynyt lapsista huolehtimaan. Minun olisi pitänyt vain muuttaa omilleen ja antaa exän hoitaa lapsensa, mutta sitten ei olisi näitä omia ihania lapsia ❤️. Kaikella on tarkoituksensa ❤️
Kommentit
Meillä exän lapset muutti meille myöhemmin, yhteisiä ei silloin ollut. Oltiin asuttu jonkin aikaa yhdessä.
Kaikki meni aluksi hyvin, mutta sitten alkoivat exän vanhemmat sekaantumaan meidän elämään. Mitään rajoja ei olisi lapsille saanut asettaa. Yksi oli erityislapsi ja hänen kanssaan piti olla erittäin johdonmukainen, pitää rajat lipsumatta. Käytiin terapiassa lapsen kanssa ja saatiin ohjeita sieltä, mutta tämä ei kelvannut isovanhemmille, vaikka heidät pyydettiin myös juttelemaan asioista. Eivät menneet. Minua sen sijaan alettiin haukkumaan lapsille ja alettiin kääntämään heitä minua vastaan. Exä jonka kanssa oli yhdessä juteltu miten toimitaan ei ottanut mitään vastuuta ja asettui vanhempiensa puolelle, koska ei ollut katkaissut napanuoraa vanhempiinsa. Elämästä tuli yhtä helvettiä ja luottamus puolisoon meni. Siinä rytäkässä tuli myös yhteisiä lapsia (olinko idiootti, olin 🙄), koska uskoin, että kyllä asiat vielä muuttuu paremmaksi, ei muuttunut. Lopun olenkin kertonut täällä toisessa yhteydessä. Eli joskus voi myös joku ulkopuolelta sekaantua elämään, tietysti exä oli se, joka tämän mahdollisti. Eipä tullut mieleen, että olisi perheen ulkopuolisia ihmisiä, joilta olisi pitänyt hakea hyväksyntää.
Ennen heidän sekaantumista meillä oli hyvät välit lapsien kanssa ja lapset tykkäsi minusta. Olen miettinyt, että oliko se mustasukkaisuus vai mikä sai exän äidin pilaamaan lasten lastensa elämän, koska suurin kärsijä oli tässä nimenomaan lapset. Ei voi ymmärtää ettei aikuinen ihminen tekee tämmöistä, motiivia saa vain arvailla.
Exä oli mikä oli, ero olisi tullut kuitenkin, hän ulkoisti itsensä perhe elämästä ja jätti kaikki minun hoidettavaksi. Minä tunnollisesti hoidin, huolehdin, juoksin lasten asioissa juttelemassa, hoidin kodin, lapset ja kaikki lasten asiat. Omatkin olivat erityislapsia, päälle huono suhde, appi vanhemmat niskassa, narsisti kaveri, raskas vuorotyö. Onko ihme, että tuli lopulta uupumus. Kun ero tuli ja pääsin eroon narsistista tuli romahdus, sen lisäksi meni myös fyysinen terveys ja työkyky.
On tullut koettua elämässä niin paljon paskaa, mitä en toivo kenellekään.
Olen tehnyt elämässäni paljon virheitä, on sattunut asioita mille en ole voinut mitään. En ole aina onnistunut, syyt ovat olleet inhimillisiä. Niin kuin yleensä monella on. Kukaan tuskin tahallaan haluaa pilata omaa tai lastensa elämää.
Uusperhettä ei kannata perustaa kevyin perustein, vain tarkasti harkiten. Meillä ei ollut mahdollisuutta, koska äiti ei pystynyt lapsista huolehtimaan. Minun olisi pitänyt vain muuttaa omilleen ja antaa exän hoitaa lapsensa, mutta sitten ei olisi näitä omia ihania lapsia ❤️. Kaikella on tarkoituksensa ❤️