”Itse minä hänet suhteeseeni valitsin”

”Olen ollut tuo nainen, joka on kokenut olevansa täysin arvoton. Nainen, joka teki kaikkensa kaikkien eteen saamatta mitään hyvää takaisin, haukkuja ja arvosteluja tuli kyllä . Hellyys ja rakkaus loisti poissaolollaan.

Lopulta ymmärsin, että puolisoni on alusta asti ollut tuollainen, en vain halunnut nähdä sitä, rehellisenä ihmisenä uskoin valheet, vaikka aika pian todellisuus selvisi. Silti yritin kääntää ne kaikki kivet, uskoa että huomenna on kaikki paremmin. Tein lähtöä pari kertaa, kerran oli asuntokin varattu, mutta jälleen uskoin, että kaikki muuttuu paremmaksi.

Sitten tuli ”vahinko”raskaus. Käytän sanaa nyt, vaikka eihän sellaisia ole, en halunnut käyttää sanaa ei toivottu, koska lapsi oli vahingosta huolimatta tervetullut ja rakastettu. Ikävä oli se, että hän syntyi tämmöiseen suhteeseen, mikä oli jo eron partaalla.

Vauva ei nukkunut oikein yöllä eikä päivällä. Väsymys oli niin kova, että ei siinä jaksanut eroa miettiä, vaikka kaikki meni pahemmaksi koko ajan. Mutta tuli lopulta aika, jolloin todella heräsin siihen, että minkä kanssa elän ja olen.

Tyhmyyteni kaduttaa, miksi otin ihmisen, joka ei selvästikään arvosta eikä rakasta minua. Hän otti minkä sai, ja minä otin mikä minut huoli, koska en uskonut saavani mitään parempaa.
Itse itselleni otin ja tein vielä kaksi lasta. Kadun suhdetta, mutta lapsia en. Vaikeaa katua jotain, mistä on syntynyt jotain kaunista, eli lapset.

Mutta tuli se päivä, jolloin lähdin suhteesta, josta en saa yhtään mitään. Voinko yksin syyttää exää? En voi, itse hänet otin. Nyt minulla on hyvä suhde, ihminen joka arvostaa ja rakastaa ja kertoo sen myös.
Tarinani opetus, olet tehnyt virheen puolison valinnassa, mutta ei se ole maailmanloppu. Älä jää katkeroitumaan, vaan myönnä virhe itsellesi ja ota ero. Se on askel huomattavasti onnellisempaa elämää kohti.”