Jos on saanut elämäänsä jotain niin kaunista kuin ihmisen rakastettavakseen niin miksi ei sitä joka päivä hänelle osoita?

Yhden asian pitäisi olla itsestäänselvyys. Se ei ole se, että olisi olemassa ikuisuus, kun on kerran tahdottu. Vaan sen pitäisi olla itsestäänselvyys, että joka ilta nukkumaan mennessä tuntisi olevansa rakkaansa silmissä rakastettu ja haluttu.

Sen osoittamiseksi on monia tapoja. Miksi sitä ei osoittaisi joka ikinen päivä jollakin tavalla? Mitä jos se jäisikin elämän viimeiseksi päiväksi, kun sitä ei olisi osoittanut? Kaikki syyt, joita kertoo syyksi, että ei osoita ovat tekosyitä. Koska ei ole olemassa hyviä syitä olla osoittamatta.

Paitsi jos tuntuu siltä, että ihminen siinä vierellä ei olekaan hän jota syvästi rakastaa ja haluaa. Eihän sitä silloin voi edes osoittaa. Tai jos sen osoittaa niin valehtelee. Sen jälkeen pitää päästää toisesta irti. Pitää päästää hänet vapaaksi, jotta joku muu voi rakastaa ja haluta häntä enemmän.

Sillä jokainen meistä ansaitsee rakastetuksi ja halutuksi tuntemisen. Ei missään parisuhteessa pitäisi virua yhtään ihmistä jolle rakkautta ja halua ei osoiteta lähes päivittäin. Mieluummin päivittäin. Jos on saanut elämäänsä jotain niin kaunista kuin ihmisen rakastettavakseen niin miksi ei sitä joka päivä hänelle osoita?

Siinähän se pitkän parisuhteen kaava sitten onkin. Sillä niitä onnellisia suhteita rakennellaan. On kai niitä sellaisiakin pitkiä parisuhteita, joissa ihminen ei tunne itseään päivittäin rakastetuksi ja halutuksi. Ne on kai niitä kuuluisia väkisin tahtomis suhteita, joissa tärkeintä on suhteen pituus ja toiseksi tärkeintä suhteen ulkopuoliset rakastajat.

No niin. Sinä parisuhteessa oleva. Rakastatko ja haluatko sinä puolisoasi? Jos niin mene, näytä ja sano se hänelle. Tänään ja huomenna ja joka ikinen päivä.

Kiitos.