”Minä olen mustasukkainen ja minua ahdistaa se”

On ollut puhetta mustasukkaisuudesta. Minä olen mustasukkainen ja minua ahdistaa se. Aiemmassa avioliitossa annoin sen vaikuttaa niin että minusta tuli kontrolloiva vaimoani kohtaan. Tukahdutin hänet mustasukkaisuudellani ja lopulta hän väsyi ja se oli eromme oikeutettu syy.

Suhteessamme se näyttäytyi niin, että esimerkiksi aina kun vaimoni puhelimeen tuli viesti niin ensimmäisenä kysyin että keneltä sait viestin. Eihän se minulle kuulu. Vaimo ajatteli että pääsee helpommalla kun kertoo ja niin hän kertoi.

Minua ahdisti aina se kun vaimo lähti ilman minua jonnekin. Minä oikeasti ajattelin silloin niin että vaimon ei olisi pitänyt näyttää niin hyvältä lähtiessään. Hän ei olisi saanut meikata ja pukeutua kauniisti. Se oli minulle heti uhka.

Mieleni syötti minulle kamalia mielikuvia. Niissä vaimoni petti minua. Joka kerta kun hän oli poissa niin mielikuvat palasivat. Mieleni suorastaan ruokki niitä ja se sai aikaan sen että laitoin turhista asioista viestejä vaimolle ja jos hän ei vastannut niin pahin oli mielessäni tapahtunut. Kun vaimo palasi niin tenttasin häntä kaikesta. Ei sellaista pidä kenenkään kestää. Eikä hän lopulta kestänytkään. Onneksi. Sillä jos hän ei olisi lähtenyt suhteestamme niin hän olisi mahdollistanut käytökseni.

Ero oli minulle niin kipeä että minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin alkaa pohtia käytöstäni. Aloitin terapian. Olen siellä oppinut että mustasukkaisuuteni juontuu lapsuuteni kokemuksiin hylätyksi tulemisen pelosta ja riittämättömyydestä. Minulla on valtavan huono itsetunto ja yhdistettynä se pelkoon niin soppa on ollut valmis.

En minä vieläkään ole piirteistä eroon päässyt, mutta tunnistan sen paremmin. Nykyään kun pakkoajatukset alkavat nousta pinnalle niin pysähdyn niiden äärelle ja en anna niille valtaa. Olen myös ymmärtänyt että mitä enemmän minä tukahdutan toista sitä varmemmin tulen hylätyksi. Mustasukkaisuuteni ei saa olla toisen ongelma.

Kavahdan nykyään lukea joidenkin ihmisten kommentteja siitä että mustasukkaisuus on merkki rakkaudesta. Ei se ole. Se on merkki peloista ja huonosta itsetunnosta ja eniten se on merkki tulevasta erosta.

Minä haluan jatkaa tunteeni työstämistä sillä terapia avasi silmäni monelle muillekin asialle. Sen neuvon haluan antaa kaikille, että tutustukaa itseenne.”