”Naimisiinmenon jälkeen pitkäänkin yhdessä olleiden pariskuntien suhde on monesti alkanut muuttua huonommaksi”

”Kokemuksia kuuntelemalla ja lukemalla olen myös ollut huomaavinani sellaisen ilmiön, että naimisiinmenon jälkeen pitkäänkin yhdessä olleiden pariskuntien suhde on monesti alkanut muuttua huonommaksi ja jopa päätynyt eroon.

Monilla näin ei tietenkään käy, mutta sanoisin silti, että se määrä, keille noin käy, on suhteellisen merkittävä. Se saattaisi johtua esimerkiksi jostakin alitajuisesta paniikista, kun onhan elinikäinen sitoumus aika iso juttu, tai siitä että toista alkaa pitää itsestäänselvyytenä. Ja tietenkin on niitä tapauksia, joissa ennen avioliittoa on teeskennelty ja toinen on käytännössä huijattu naimisiin.

Avioliiton juridinen määräaikaisuus ja muutaman vuoden välein tapahtuva uusiminen voisi sikäli olla ihan paikallaan, että se ei hyväntahtoisillakaan pariskunnilla yhtäkkisesti muuttaisi suhteen luonnetta vapaaehtoisesta ns. pakolliseksi, vaan tekisi selväksi, että avioliiton jatkaminen on edelleen kummankin omasta vapaasta tahdosta tapahtuvaa. Se myös muistuttaisi, että kumppania on syytä huomioida ja ”liehitellä” avioliiton aikanakin eikä pelkästään ennen sitä.

Niissä tapauksissa puolestaan, joissa toinen muuttuu väkivaltaiseksi tai epäluotettavaksi, tällainen määräaikaisuus antaisi helpon pakotien raskaasta tilanteesta, jossa ei muuten välttämättä saisi aikaiseksi aloittaa eroprosessia.

Konservatiivisestakaan näkökulmasta tarkasteltuna en näe ideassa suuria ongelmia, koska vaikka nykyisellään avioliitto nähdään loppuelämän sitoumuksena, se ei itsessään estä ihmistä käyttäytymästä kumppaniaan kohtaan tosi kurjasti. Huonossa tapauksessa se vain hidastaa kilttiä osapuolta pääsemästä pois epäoikeudenmukaisesta tilanteesta.

Toisaalta se, että ei ole vielä mennyt naimisiin, ei estä aikuisia ihmisiä elämästä suhteessa, jossa on selkeät kumpaakin kunnioittavat rajat ja pelisäännöt sekä tavoitteellisena suhteen kestoaikana koko loppuelämä. Pariskunnille, jotka oikeasti haluavat olla yhdessä, avioliiton juridinen uusimistarve ei olisi nähdäkseni mikään riski.

Kirkon näkökulmasta tietenkin vihkiminen vain kahdeksi vuodeksi voisi olla lähtökohtaisesti hiukan ongelmallista, mutta näkisin mahdollisena ratkaisuna esimerkiksi sen, että sellaisia pariskuntia ei edes vihitä kirkollisesti, ketkä eivät aio olla loppuelämää yhdessä. Tämän aikomuksen toteutumista ei välttämättä tarvisi valvoa sen kummemmin kuin nytkään, mutta silloin olisi tavallaan pariskunnan omalla omallatunnolla, ovatko he puhuneet totta. Kirkko voisi myös linjata niin, että se vihkii pariskunnan ”samaan” avioliittoon vain yhden kerran, mutta voi toki siunata avioliiton useammankin kerran (kuten ilmeisesti nykyäänkin).

Nykyisestä systeemistä avioliittojen suhteen saadaan tietenkin jonkin verran ennustettavuutta ja ehkäpä sen lähtökohtainen elinikäisyys on monelle symboli kunniallisuudesta ja vakaudesta. Kenties se jotkut saakin sellaiseen mielentilaan, etteivät he tee sellaisia asioita, joita saattaisivat esimerkiksi avoliitossa tehdä. Kenties nykyisellä systeemillä on jotain muitakin hyötyjä, mitä nyt nopealla pohdinnalla en tullut ajatelleeksi. Jos nyt pitäisi äänestää asiasta, en ole ihan varma, mitä äänestäisin, mutta mielenkiintoista tuota on pohtia.”