”Numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä”

”Kun tapasimme, hän oli humalassa. Eihän siinä mitään, koska itsekin olin. Vietimme illan ja yön yhdessä. Meillä oli kivaa, mutta jo seuraavana iltana hän oli kuulemma baarissa. En tuntenut häntä kohtaan sen kummempia tunteita. Vasta kun pyysi näkemään uudestaan ja tavattiin, aloin ihastua häneen. Myöhemmin hän kertoi olevansa varattu, mutta oli miettinyt eroavansa kumppanistaan. Se oli minulle shokki, koska en olisi halunnut sekaantua kenenkään parisuhteeseen. Olin kuitenkin tuossa vaiheessa jo rakastumassa häneen, joten tein moraalini vastaisesti ja jatkoin suhdetta hänen kanssaan. Pian hän jätti miehensä ja muutimme yhteen.

En tuossa vaiheessa vielä kiinnittänyt huomiota hänen alkoholinkäyttöönsä. Itse join vain erityisinä juhlapäivinä ja pieniä määriä. Hän halusi juoda humalahakuisesti joka viikonloppu. Olimme järjestämässä perhejuhlia, mutta edellisenä iltana hänen oli pakko päästä tyttöjen kanssa juhlimaan. Kun häntä ei kuulunut kotiin baarien sulkemisen jälkeen, yritin soittaa. ”Numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä”, kuului vastaus. Olin huolesta sekaisin, soitin sairaalaan ja poliisilaitokselle, mutta eivät antaneet tietoja ulos. Lopulta seuraavana päivänä hän tuli kotiin ja oli poissa tolaltaan. Yö oli vietetty vieraan miehen luona ja muisti mennyt. Olin murtunut, mutta silti niin rakastunut, joten annoin anteeksi. Viinan piikkiin. Perhejuhlatkin oli niin pian, etten kehdannut perua niitä. Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt päättää suhde tuolloin.

Näitä tapauksia oli vuosien varrella useita. Aina hän joi itsensä tiedottomaan tilaan. En halunnut edes tietää kenen seuraan oli päätynyt. Suljin ajatukseni siltä pois, koska rakastin niin paljon. Menimme naimisiin ja saimme lapsiakin, ja hetkeksi juominen näytti rauhoittuneen. Elämä näytti hymyilevän. Sitten kerran hän lähti taas tyttöjen kanssa juhlimaan. Kaverinsa soitti minulle yöllä, että vaimoni oli sammunut ojaan, eikä pystynyt kantamaan häntä  perille. Minun piti ottaa pienet lapsemme keskellä yötä auton kyytiin ja lähteä hakemaan. Hän oli oksennuksen peitossa ja lapset olivat huolissaan miksi äiti nukkui siellä.

Eräänä päivänä hän lähti ajamaan autolla humalassa lapset kyydissä, mutta onneksi ajoi taloyhtiön varaston seinään ja matka päättyi siihen. Se oli viimeinen niitti. Hain avioeroa, koska en enää sietänyt tilannetta. Hän ei ottanut apua vastaan, eikä edes myöntänyt, että mitään ongelmaa oli.

Tästä kaikesta on jo vuosia aikaa, mutta henkiset arvet ovat minulla yhä. En ole pystynyt luottamaan enää naisiin, jotka käyttävät alkoholia. Hän juo edelleen.”