”Olisit pyytänyt edes luvan”

”Sä sanoit että sulla menee myöhään. Tietenkin menee, sellaisia ne pikkujoulut on.

Sulla meni aamuun.

Sä olit aamulla vielä humalassa. Sä olit vetänyt viinaa niin paljon, että edes aamulla se ei ollut poistunut susta. Vahingossa vedin, sä sanoit.

Vahingossa menit sun työkaverin luo. Vahingossa riisuit itsesi alasti. Vahingossa panit. Et juuri muista mitään, sanot. Vähän kuin selitykseksi. Miksi sinä juot viinaa niin paljon, että et muista mitään. Sinulla on alkoholiongelma. Vaikka vedät harvoin niin vedät pään täyteen. Niin täyteen että sinulla ei ole kontrollia. Tällä kertaa sinä panit vahingossa. Tai en minä tiedä että oliko se vain tämä kerta. Jos sinä juot aina niin että et muista.

Pisteet siitä, että sinä sanoit. Ei kai sulla ollut vaihtoehtoa. Jäihän panokaverisi kiinni vaimolleen. Verekseltään. Vaimo olisi kertonut. Sinun oli pakko ehtiä ensin. Joten ehkä se niistä pisteistä.

Sinä teit sen, mikäs siinä sitten. Oletko valmis kantamaan siitä vastuusi. Se mitä olisin halunnut että olisit kysynyt minulta luvan. Olisimme voineet keskustella siitä, että jäätkö sinä meidän suhteessa vaille. Olemmehan aiemmin keskustelleet siitä, että voisiko meillä olla joskus avoin suhde. Olit jyrkästi sitä vastaan. Kuinka tragikoomista tämä kaikki.

Mitä seuraavaksi. Enpä tiedä. Sinä olet loukannut minua ja minuun sattuu. Olen valmis puhumaan tästä. Olen valmis yrittämään. Siihen liittyy tosin vain yksi ehto. Sinun pitää hakea apua tuohon alkoholiongelmaasi. Se sinulla on, vaikka harvoin juotkin, sillä sitten kun juot niin juot aina liikaa. Oletko miettinyt että miksi. Oletko pohtinut että ehkä viina ei sovi sinulle. Oletko ajatellut, että hinta sille voi olla se, että menetät paljon asioita. Kuten minut, meidät.

Sinun valintasi. Toivottavasti pikkujoulut olivat sellaiset että olet nyt onnellinen. Minä en ole, mutta en ole sinun lastenvahtisi. Rakastettu ainakin halusin olla.

Meillä on jouluna helvetisti puhuttavaa.”