”On ihanaa olla viisikymppinen ja kuin vastarakstunut”

”Hei, tässä minun tarinani rakkaudesta. Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä yli kaksikymmentä vuotta ja kasvattaneet suurperhettä, josta nuorinkin on jo 14-vuotias.

Heti alusta asti kaikki tuntui hyvältä, oikealta, ihon lämpö, tuoksu, arat suudelmat. Hän on kertonut jälkeenpäin että olisi ollut valmis odottamaan vaikka kuinka kauan, että uskallan tutustua häneen kokonaan, olla hänen naisensa.

Lapsia alkoi syntyä jo muutaman vuoden kuluttua siitä kun aloimme yhdessä olla ja menimme naimisiin esikoisen jälkeen. Kuinka luonnollista ja hyvältä tuntuvaa meidän yhdessäolo olikaan, ja miten paljon se auttoi jaksamaan töissä ja elämässä.

Kuin huomaamatta alkoi kuitenkin käydä niin, että ajauduimme toisistamme pikku hiljaa erilleen, monenlaiset rahahuolet ja elämässä tapahtuneet ikävät tapahtumat tekivät kuilua välillemme. Niinpä siinä kävi niin että väliimme tuli rako, johon halusi yksi hänen työkaverinsa tulla, minunkin ystäväksi luulemani ihminen. Siihen aikaan olin väsynyt ja terveydellisiä huolia mieli täynnä, en huomannut mitään, myöskään tämä työkaveri ei viesteissään minulle näyttänyt aikeitaan.

Heidän työpaikkansa yhteisessä illanvietossa se sitten tapahtui, he olivat astuneet yli sen näkymättömän rajan, jota olisi pitänyt kunnioittaa. Tämä nainen oli jättänyt oman miehensä aiemmin ja pyytänyt miestäni muuttoavuksi, muuttaessaan pienten lastensa kanssa omaan asuntoonsa, enkä osannut epäillä että hänellä oli jo pitkään ollut suunnitelmissa jotakin joka rikkoisi perheemme. Heidän salasuhteensa, joka kyllä työpaikalla tiedettiin, jatkui puolisen vuotta, kunnen mieheni oli tehnyt siitä lopun ymmärrettyään ettei halua omaa perhettään rikkoa hänen takiaan.

Sain tietää suhteesta puolitoista vuotta jälkeenpäin kun se oli loppunut. Tuntui kuin koko maailma olisi mennyt pirstaleeksi. Elämäni tukipylväs ja turva, vaikka välillä oli etäännytty niin aina hän seisoi rinnallani jopa silloin kun oli suhteessa toisen kanssa. Jotakin tapahtui omassa ajatusmaailmassani, aloin nähdä miten olimme erkaantuneet, näin miten olin sulkeutunut omiin huoliin ja murheisiini, enkä ollut huomioinut häntä tarpeeksi, olin jättänyt hänet ulkopuolelle selvitä vain päivästä toiseen omavoimaisuuteen luottaen.

Miehen vakava sairastuminen ennen suhdetta oli varmasti ollut sekin laukaiseva tekijä aloittaa suhde, en todellakaan ollut ymmärtänyt miten moneen asiaan sekin vaikutti, en ollut jaksanut murheitteni kuplasta häntä tukea tarpeeksi. Mies itse kertoi mitä oli tehnyt, hän ei ollut pystynyt elämään enää asian kanssa vaan koki kamalan huonoa omaatuntoa ja kertoi ettei ikinä olisi halunnut että niin kävisi, että katui sydämensä pohjasta koko tapahtumia.

Ensimmäistä kertaa koko pitkän suhteemme aikana puhuimme oikeasti kaikista vaikeista asioista joista ei aiemmin oltu pystytty puhumaan, hänen tapansa oli ennen että lähtee pois tilanteesta eikä halunnut puhua mistään ikävästä. Nyt pystymme puhumaan todella vaikeistakin asioista, hän on jopa pystynyt itkemään nähteni mikä on ollut suuri luottamuksen osoitus minulle.

Hän on kertonut että tekee mitä tahansa että saa herätä aamuisin viereltäni. Meidän suhteemme meni ihan uudelle tasolle, sitä seksin ja hellyyden määrää, toisen huomioimista ja yhteisen ajan viettämistä kuin vastarakastunut pari, suunnitelmia joita olemme lähteneet toteuttamaan, koska lapset ovat jo niin isoja etteivät meitä tarvitse niin paljon, että voimme ottaa hetken irtiottoja pienille retkille, termarikahville jossain kauniissa paikassa, tai vain yhdessä sylikkäin leffan katsomiselle.

Joten olenko katkera sille entiselle ystäväksi luulemalleni ihmiselle? En. Sain miehen joka ymmärtää mitä hänellä on eikä aio ottaa riskiä että sen menettää. Niinkuin hän sanoo, olen hänen toinen puolikkaansa, olen samaa mieltä, me kuulumme yhteen. Haluan olla hänen kanssaan ja hän haluaa minut, kyse on valinnasta elämässä. Tiedän että moni nyt ajattelee että ei se mies lopeta vaan löytää taas uuden suhteen, mutta eihän elämää voi elää peläten huomista, juuri nyt on kaikki niin paljon paremmin kuin koskaan ennen. On ihanaa olla viisikymppinen ja kuin vastarakastunut, omaan mieheensä. Ja jokainen ilta päättyy sanoihin Minä Rakastan Sinua.”