”Parisuhde ei saa olla pelkkä työmaa”

”Parisuhde ei saa olla pelkkä työmaa, jossa pysytään, kun on kerran se aloitettu, vaikka kellään ei olisikaan enää kivaa siellä.

Mä teen töitä perheiden kanssa, ja kyllä ne eroamiset vaan vaikuttaa lapsiin. Joillakin negatiivisesti, hyvinkin usein myös positiivisesti, kun perheen arjessa kytenyt tilanne purkautuu. Ihan samoin vaikuttaa myös vanhempien keskinäinen negatiivinen ilmapiiri täysin riippumatta siitä, onko ne vanhemmat parisuhteessa vaiko ei, me useimmiten tiedetään töissä kun perheissä on jokin kriisin tapainen meneillään, koska se näkyy lapsissa hyvinkin nopeasti. Ja silti tänäkin päivänä aikuiset sortuu kuvittelemaan, että ei ne lapset huomaa tai reagoi.

Mun pointti on se, että jos se parisuhde ei oo enää kivaa eikä kotiin oo kiva mennä, jos tuntuu että menee vaan yhdelle uudelle työmaalle paiskimaan hommia, muttei itse saa siitä mitään muuta kuin rastin ruutuun, että on tehty töitä parisuhteen eteen, on oikeasti aika miettiä, josko siitä työstä olis aika lähteä.

Tänä päivänä ihan palkkatyöltäkin halutaan, että siellä on kivaa, työilmapiiri on hyvä ja koetaan itsensä arvostetuksi työyhteisön jäseneksi, ei riitä että eurot ilmestyy tilille palkkapäivänä. Kyllä sitä saa ja pitää edellyttää myös parisuhteelta, että siellä on kivaa, ilmapiiri on hyvä ja kokee itsensä arvostetuksi, ja siitä saa lähteä ilman että tarvii aloittaa joku saneeraus- ja perusparannusprojekti parisuhteelle, jos ei sellaiseen halua ruveta.

Kukaan ei jaksa tehdä töitä koko ajan, parisuhteessa saa haluta olla rennosti ja pitää hauskaa.”