”Parisuhde saa olla helppo ja siinä pitää olla kivaa”

”Jokainen normaali ihmisolento osaa ja kertookin, jos sille pariterapialle kokee tarvetta, ja ihan ne oikeat syyt, eikä mitään sukista lattialla huutamisia. Mutta on myös ihan oikeasti niitä kumppaneita, jotka tähän toteaa, ettei hänellä ole ongelmia, mene itse terapiaan jos sulla on. Ja hyvin usein näissä käy niin, että tuli ihan puskista että se toinen haluaakin eron.

Parisuhde saa olla helppo, ja siinä pitäisi olla kivaa, niin että voi käydä töissä tienaamassa rahaa ja mennä parisuhteeseensa pitämään kivaa. Ei sen kivan tarvitse olla mitään sirkustemppuja tai kalliita huveja, esimerkiksi mun mielestä yölliset ajelut huoltsikkakahveille tai leffan katsominen kainalossa on paljon kivempaa kuin hotelliviikonloput tai hienot ravintolat. Tottakai on huonoja päiviä, tulee riitoja ja elämässä tulee raskaita vaiheita, mutta niissäkin ajoissa se parisuhde, jossa on kivaa, on tukena, kun taas se parisuhde, jossa tarvii tehdä vielä lisää töitä, käy rasitteeksi. Nimimerkillä kokemusta on.

Ja ihan rehellisesti, jos mun lapset on jo alle 1v osannut kerätä sukkansa lattialta ihan itse, oletan että aikuinen ihminen osaa sen myös. Tai sitten kaivaa sukkansa imurista/sohvan alta/mihin ne on päätyneetkään. Jos parisuhteessa toinen on aikuinen ja toinen ohjattava lapsi, ja työnteolla tarkoitetaan sitä, että riidellään sukkien loppusijoituspaikasta, tiskivuoroista ja pyykinpesusta, niin parempi pitäytyä siinä parisuhteessa omissa kotiosoitteissa.

Jos työnteko tarkoittaa enemmänkin keskustelu- ja kuuntelutaitoja, silloinkin kyse on yksilöiden itsekseen tekemästä työstä. Parisuhteen eteen tehty työ tulisi olla ensisijaisesti kivaa, vaikka arki toki vaatiikin joskus vaan sen sietämistä, että välillä on maanantai ja sen jälkeen tulee taas parempia päiviä.”