Pojat on poikia ja muita ahtaita fraaseja

”Vaikka poikani identifioituvat pojiksi, niin minä en identifioidu poikien äidiksi”.

Näin kirjoittaa toimittaja Laura Friman Helsingin Sanomien artikkelissa. Hän kertoo artikkelissa väsyneensä tuhansia kertoja kuulemaansa fraasiin, että ”kyllähän säkin poikien äitinä tiedät”. Jatkaen, että monilapsisessa perheessään hän ei näe jakolinjaa, että pojat ja tytöt käyttäytyisivät eri tavalla.

Artikkeli oli hyvä ja tervetullut ja aiheutti luonnollisesti keskustelupalstoilla näppylöitä. Lukematta artikkelia kirjoittaja teilattiin.

Suomi on yksi Euroopan kärkimaista siinä, että täällä sukupuoli vaikuttaa esimerkiksi ammatinvalintaan. Olemme ainakin olleet vahvasti sukupuolittunut kansa. Vieläkin jotkut ihan tosissaan puhuvat termeillä miesten työt ja naisten työt.

Pahimmillaan sukupuolittaminen johtaa siihen, että tyttöjä ja poikia kasvatetaan eri tavalla. Maailman paskin fraasi ”pojat on poikia” on vieläkin käytössä, jolla pehmennetään poikien perseilyä. Ikään kuin poikien huono käytös johtuisi siitä, että he ovat poikia.

Tämän jälkeen ihmetellään parisuhteissa isoon ääneen, että miten miehet ovat niin tunneavuttomia, avuttomia ja rajoittuneita, kun ensin heitä kasvatetaan niin ahtaaseen arvoaukkoon, että tukehtuminen omaan ”miehuuteensa” on lähellä.

Vielä syvemmälle sukupuolittamisen kauhuihin olen nähnyt mentävän joissakin yhdysvaltalaisissa videoissa, joissa läheisille järjestetään juhla, jossa vielä syntymättömän lapsen sukupuoli paljastetaan. Totta kai värisymboleilla. Koska punainen on tietenkin tyttöjen väri ja sininen poikien väri.

Karmivaa.

”Poikien äitinä tiedät!” Mitä poikien äidit tietää? Minulla on kaksi tytärtä. Tiedänkö minä tyttöjen isänäkin jotain samaa, mitä muiden tyttöjen isät tietää? En usko. Minä tiedän omien lasten asioita. Se miten olen toteuttanut vanhemmuuttani ei eroaisi millään tavalla nykyisestä, vaikka lapset tai toinen olisi jotain muuta sukupuolta.

On enemmän kuin tervetullutta, että kouluhallituksen opetussuunnitelmassa on ollut jo vuosia sukupuolisentitiivinen kasvatus. Toki sekin on aiheuttanut näppylöitä ahtaassa arvotynnyrissä oleville, sillä parempi kai heidän mielestään olisi, että nainen on Venuksesta ja mies Marsista.

No, yhteiskunnallinen muutos tapahtuu pienin askelin. Ei siitä ole edes pitkä aika kun pojat kumarsivat ja tytöt niiasivat. Muutama vuosikymmen eteenpäin ja toimittaja Laura Frimanin ei tarvitse enää kirjoittaa samanlaista artikkelia. Onneksi hän kirjoitti sen nyt.