Ratkaisujen sijaan luo uhkakuvia

Eilen uutisoitiin, että syntyvyys jatkaa edelleen laskuaan tämän vuoden aikana ja tämä vuosi tulee olemaan synnyttämisen osalta jälleen ennätysalhainen.

Samana päivänä valtionvarainministeri Riikka Purra julkaisee postauksen, jossa siteeraa perussuomalaista ”ajatushautomoa” Perustaa. Teksti menee näin:

”Maahanmuuton määrä on nykyään ennätyssuurta. Tilanne onkin erittäin huolestuttava, sillä 50 000 maahanmuuttajaa Suomen kokoiseen maahan tarkoittaa sitä, että tilanne ei todellakaan ole enää terveellä pohjalla.”

Näin saatiin katse jälleen maahanmuuttoon ja ennen kaikkea luotua kuvaa, että maahanmuutto on kaiken pahan alku ja juuri. Ei auttanut, että Helsingin Sanomat julkaisi viikonloppuna ansiokkaan artikkelin maahanmuutosta. Siinä esimerkiksi tuotiin näkyville tilasto, joka kertoi, että valtaosa Suomeen tulevista maahanmuuttajista on eurooppalaisia.

Tämä onkin perussuomalaisille haaste. Kun ei voi suoraan sanoa, että eurooppalaiset ovat edelleenkin tervetulleita, mutta muualta tulleet ovat se ei terve osa. Halukkuutta olisi se ääneen sanoa, sillä rasismi voisi olla se tekijä, joka kääntäisi puolueen kannatuksen jälleen nousuun. Enkä jaksa uskoa, että vaikka he ääneen tuon sanoisivat, niin kukaan siihen puuttuisi. Hyvä hallitusohjelma ja niin edelleen.

On hyvin mielenkiintoinen paradoksi, että samaan aikaan, kun perussuomalaiset haluavat suomalaiset töihin maahanmuuton sijasta niin he heikentävät työntekijöiden oikeuksia huolella. Eivätkö he itse ymmärrä, että tuo yhtälö on mahdoton vai ymmärtävätkö sittenkin, mutta luottavat siihen, että heidän äänestäjilleen menee kaikki läpi, kunhan säännöllisin väliajoin muistaa puhista maahanmuuton haitoista. Siltä se nimittäin näyttää, että äänestäjille muulla ei ole väliä kuin sillä, että puolue vastustaa näkyvästi maahanmuuttoa.

Olisi virkistävää nähdä Purran ratkaisuja siihen, että miten laskevan synnytyskäyrän maassa turvataan palvelut ja hyvinvointi vähentämällä samaan aikaan maahanmuuttoa. Sitä puhetta emme tule koskaan kuulemaan, sillä populismin ääni ei tarjoa ratkaisuja, vaan luo uhkakuvia, joita ei oikeasti edes ole.

Tämä on mahdollista sillä, että Suomesta löytyy noin 20 prosenttia äänestäjiä, joille valheellinen populismi menee läpi ja sillä, että Suomessa on ainakin kolme puoluetta, jotka ilman omatunnon tuskia haluavat tehdä yhteistyötä populistien kanssa.