Se on aina se pienin ja köyhin jota on helpointa potkia hyväosaisen saappaalla

Näyttelijä Amanda Palon haastattelu aiheutti suuttumusta kansanedustajia myöten. Siinä hän kertoo katsovansa poispäin jos näkee jonkun vähäosaisen varastavan ruokaa, koska ajattelee hallituksen toimien olevan syy varastamiselle. Ihminen varastaa nälkäänsä. Tämän ääneen sanominen aiheutti näkyvän kiukkukohtauksen varsinkin hallituksen väreissä elävien keskuudessa.

Kuinka ollakaan saman päivän aikana otsikoihin jälkeen hallituksen aikeista leikata miljoonia harmaan talouden torjunnasta. Harmaa talous joka aiheuttaa merkittävän loven yhteiskuntamme verovaroihin. Kun tähän lisää edellisen päivän artikkelin suomalaisista Sveitsiin muuttaneista veropakolaisista niin olisi voinut kuvitella, että samat ihmiset jotka saivat kiukkukohtauksen siitä, että näyttelijä ymmärtää nälkäänsä varastamisen olisivat puhisseet niistäkin uutisista.

Vaan eivät puhisseet. Hiljaista oli. Pahin varas kun ei ole veroja kiertävä tai välttelevä vaan nälkäänsä varastava. Tämä kuvaa surullisella tavalla yhteiskunnan korkeimmilla oksilla istuvien ihmisten sielunmaailmaa. Voi kärjistetysti sanoa, että esimerkiksi eliittiin kuuluva perussuomalainen katsoo muualle kun veroja vältellään, mutta samaan aikaan halveksii ihmistä joka varastaa nälkäänsä ja ihmistä joka sitä ymmärtää.

Kuinka helvetin tekopyhää tämä kaikki. Kuten se että samaan aikaan kun kyseiset köyhää halveksivat puhisevat paremman elintason vuoksi Suomeen pyrkivistä ja käyttävät heistä halventava, rasistisia termejä niin he silmää räpäyttämättä hyväksyvät saman asian, kun se tekee suomalainen miljonääri Sveitsiin kirjoja siirtäessään.

Mutta se on aina se pienin ja köyhin jota on helpointa potkia hyväosaisen saappaalla.