Sinä olet arvokkaampi kuin kaikki se paska ympärilläsi

”Minun elämäni rajapyyki tuli vastaan vähän vajaa kuusi vuotta sitten: silloin aloin rakastaa itseäni sen verran ja tarpeeksi, että lähdin pois pitkästä ja jo pitkään kuolleena olleesta parisuhteesta – päästin itseni menemään. Uskalsin rakastaa itseäni sen verran, edes vähäsen, että annoin mahdollisuuden itselleni ja nykyiselle puolisolleni uuteen rakkauteen.”

Näin kirjoittaa blogiini nainen ja tulee kertoneeksi samalla monen kaltaisensa naisen tarinan.

Ennen vanhaan lasta kasvatettiin tuhoisasti ja aivan päin helvettiä. Lapsi kasvatettiin kurilla ja alistamisella. Pidettiin huolta, että lapsi ei pääse ylpistymaan ja että hän ei luule itsestään liikoja. Vaikka sitten vitsalla. Sieltä sitten kasvoi pelkääviä ja itsetunnottomia aikuisia ja ne jotka eivät menneet terapiaan katkaisemaan sukupolvien myrkyllistä taakkaa siirsivät kasvatuksen seuraavalle sukupolvelle.

Tämän jälkeen parisuhteessa virui itseään halveksivia suorituskoneita. Hyväksyntä saatiin palvelemalla. Eikä siitäkään saanut kiitosta vaan vierellä luuhasi alkoholisoitunut tapavittuilija. Eikä hänestä voinut erota. Ei tullut kuuloonkaan, sillä kerran on luvattu ja mitä sukukin sanoisi.

Pahinta kyllä, nainen itse ajatteli itsetunnottomuudessaan ja alistettuna, että tämä on juuri sitä, mitä hän ansaitsee. Ei yhtään enempää. Hän ei ole yhtään enemmän arvoinen. Turha luulla itsestään liikoja. Turha kuvitella parempaa.

Ja sitten kun on poikkeuksia jotka uskaltavat katkaista tämän ketjun niin korppikotkat tulevat vierelle rääkymään. Kun pitää olla niin itsekäs, että perhe pitää hajottaa. Ennen ei hajotettu ja silloin oli kunnollista.

Jos tätä tekstiä lukee joku, joka elää sietämättömissä olosuhteissa niin kerron sinulle, että sinä ansaitset jotain paljon parempaa. Ennen kaikkea sinä ansaitset itsesi. Ole kuin kommentin lähettänyt nainen.

Valitse itsesi. Olet sen arvoinen.