”Tänään sauna on se lämmin syli, jonka saan”

Heräsin aamulla linnunlauluun. Kaksi pientä poikaani kainalossa, yksi molemmissa.  Nousin hiljaa ylös ja laitoin kahvin tippumaan. Kuinka hyvälle kahvin purut tuoksuvatkaan. Otin mukin ja vesikannusta vettä ja lähdin ulos hammaspesulle. Katseeni kulkee pitkin veden pintaa, järvi on tyyni ja mistään ei kuulu mitään, paitsi linnut, ne kuuluvat ja hyttyset. Ääntä on paljon, mutta silti on hiljaista. Koko maailma tuntuu nukkuvan vielä.

Aurinko pilkistää puiden lomasta, kun kävelen huussiin. Otan selfien, silmäni ovat turvoksissa. Vaikka mieli on matala, ehkä se nouseva aurinko nostaa myös sen. Ehkä tänään. Selfien jätän itselleni muistoksi tästä viikosta, viikosta, jossa on tapahtunut niin paljon, ettei mieli vielä ehdi kaikkea käsittelemään. Päällimmäisinä tunteina kodittomuus, ei konkreettinen vaan hengellinen. Pettymys, suru, menetys, pettymys itseen ja omiin valintoihin. Toisaalta onni ystävistä. Niitä onneksi on, muuten olisin yksin.

Kolmisen tuntia kestäneen aamun ja linnunlaulun ihmettelyn jälkeen käperryn sohvalle. Lapset touhuilevat omiaa. Tulet viereeni ja otat lähelle. Suljen silmäni hetkeksi. Silität minun kasvojeni reunoja ja sormesi kulkevat hiusteni lomassa. Kohta nouset ja otat minua kädestä kiinni, tulet taakseni ja kävelemme makkariin. Lasket minut sängylle ja tulet taakseni makaamaan. Tunnen hengityksesi korvallani. Kätesi ovat ympärilläni, sormesi kulkevat iholla hiljaa. Kätesi kulkee vatsallani alaspäin ja vetää tiukemmin sinua vasten. Siinä on hyvä olla, olen turvassa. Lasten äänet havahduttavat välillä hereille, mutta pidät kiinni koko ajan. Olet minun ja minä sinun. Suutelet olkapäätä ja kylmänväreet kulkevat pitkin minua. Otat kiinni tiukemmin ja sanot jotain kaunista niin hiljaa etten kuule lasten leikkien läpi, mutta sen on oltava. Vaivun taas uneen, kuullen sinun hengityksesi, tuntien kosketuksesi lämmön. Olet siinä.

Havahdun kun kosket käsivarttani, käännyn ja se onkin toinen pojista. Haluaa näyttää kieltään, joka on värjäytynyt tikkarista siniseksi. Ompas hassua: vastaan ja hymyilen.

Kosketan itseäni siihen kohtaan, johon tunsin sinun suudelleen minua. Kosketus on siinä, vaikka sinä et ole. Sydämeen tuntuu sattuvan. Keho tuntee sen kun sain keinua sylissäsi, näen silmäsi katsovan ja tunnen kätesi ihollani. Tunnen sen kaiken, sen mitä en saa.

Nousen ylös. Hymyilen, vaikka sisällä itken. Lähdetään poikien kanssa lämmittämään saunaa. Tänään sauna on se lämmin syli, jonka saan.”