Julkkikset

Elokuvaohjaaja Markku Pölönen kriisin jälkeen: ”En olisi koskaan oppinut tuntemaan lapsiani syvällisemmin, ellen olisi eronnut”

Markku Pölösen edellisestä ensi-illasta on miltei kymmenen vuotta, ja niihin vuosiin mahtuu suuri romahdus: vararikko, avioero ja töiden väheneminen. – En kuitenkaan antaisi kokemaani pois. Elämä on nyt harvinaisen mallillaan, Pölönen sanoo uuden ensi-illan kynnyksellä.

Teksti:
Sanna Wirtavuori
Kuvat:
Riikka Hurri/Otavamedia

– Olin sellainen isäntä, että kukaan nainen ei olisi tykännyt minusta – plösö ja ikävä, painoinkin varmaan vielä kolmekymmentä kiloa enemmän kuin nyt. Kai minä olin jollain lailla masentunut, mutta en osannut puhua siitä enkä hakea apua, sanoo ohjaaja Markku Pölönen itsestään ennen avioeroa.

Markku Pölösen edellisestä ensi-illasta on miltei kymmenen vuotta, ja niihin vuosiin mahtuu suuri romahdus: vararikko, avioero ja töiden väheneminen. – En kuitenkaan antaisi kokemaani pois. Elämä on nyt harvinaisen mallillaan, Pölönen sanoo uuden ensi-illan kynnyksellä.

Viisi vuotta sitten elokuvaohjaaja Markku Pölösen omaisuus oli konkurssin jälkeen ulosotossa, lapset asuivat pääosin ex-vaimon luona, töitä ei juuri ollut ja tuloistaan mies sai pitää itse vain velallisen suojaosan, 30 euroa päivässä. Sillä piti tulla toimeen.

Nyt Markku istuu joensuulaisen Taitokorttelin kahvilassa ja myhäilee tyytyväisenä. Pitkän tauon jälkeen hän on tehnyt uuden elokuvan. Velkoja on vielä, mutta ei enää ulosottoa. Kotina on viihtyisä 29 neliön vuokrayksiö. Elämä on aika mallillaan.

– Tarvitsin sen romahduksen. Kaikki oli omaa syytäni ja tyhmyyttäni. Minusta oli kovaa vauhtia tulossa melkoinen kusipää, hän sanoo.

Markku ei antaisi kokemusta pois, sillä – kuten hän virne kasvoillaan lisää – hän on kasvanut ihmisenä.

– Mottoni on aina ollut, että sitä saa, mitä sattuu tulemaan. Aika hyvin minulle on sattunut. Täytin vuosi sitten 60, ja viime vuosi oli ehkä elämäni onnellisin. Entiseen en enää palaa.

Erotilanteessa jouduin kohtaamaan lapset tunnetasolla

”Lasteni äidin Sadun olin nähnyt ensi kerran Jussi-gaalassa 1994. Ajattelin, että onpa kaunis nainen. Kivenpyörittäjän kylää tehdessämme hän oli samassa työryhmässä, ja työpaikkaromanssihan siitä seurasi, syötiin kuormasta.

Menimme naimisiin, saimme lapset ja teimme töitä yhdessä, mutta sitten kävi niin kuin kävi. Ennen talouden romahtamista minulla ei mennyt ihmissuhdepuolellakaan hyvin. Asuimme Kontiolahdella Selkien kylässä, ja komeassa talossani linnoittauduin usein kellariin. Vaimo sai hoitaa kodin ja lapset.

Olin sellainen isäntä, että kukaan nainen ei olisi tykännyt minusta – plösö ja ikävä, painoinkin varmaan vielä kolmekymmentä kiloa enemmän kuin nyt. Kai minä olin jollain lailla masentunut, mutta en osannut puhua siitä enkä hakea apua.

Avioero tuli samaan syssyyn vararikon kanssa vuonna 2010. Meillä on Sadun kanssa edelleen hyvät välit, hänellä on uusi miesystävä ja elämä. Nyt voin jo nähdä monia hyviäkin puolia tapahtuneessa.

En olisi koskaan oppinut tuntemaan lapsiani syvällisemmin, ellen olisi eronnut. He olisivat varttuneet vaimon huomassa, ja minä olisin vain kärvistellyt kellarissa.

Erotilanteessa jouduin kohtaamaan lapset tunnetasolla. Onneksi heille ei näytä jääneen erosta ylitsepääsemättömiä traumoja, ja välimme ovat oikein lämpimät. Sakri opiskelee kirjallisuutta Tampereella, ja Kreeta on taidelukiossa Savonlinnassa.”

Luit lyhennelmän Annan jutusta, jossa elokuvaohjaaja Markku Pölönen kertoo muun muassa, miksi hän muuntautui puolentoista vuoden ajan aamuisin kiinailaiseksi runoilijaksi. Ja miksi konkurssi ja avioero koituivat lopulta hänen hyväkseen. Lue juttu Annasta 35/2018. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!

X