Kari Heiskanen, Katariina Kaitue ja muut julkkikset esittelivät kotinsa kirjahyllyn – arvaatko, mikä kuva on kenenkin kodista?

Kuka siirtää varastoon puolisonsa kirjoja, ketä kyllästyttää fiktio ja kenellä on oma osio joulukirjoille? Kari Heiskanen, Katariina Kaitue, Aki Linnanahde ja Päivi Lipponen esittelivät kirjahyllynsä – arvaatko, mikä on kenenkin? Tarkista vastaukset jutun lopusta.

1. ”Minulla on erillinen joulukirjojen osio”

”Yläkerran aulassa oleva kirjahyllymme on pääkirjahyllymme. Se on kulkenut mukana jo parikymmentä vuotta – se on puinen, klassinen ja tehty kestämään. Ei siis mikään sesonkikaluste. Osia isosta hyllystä on siirretty muihin huoneisiin. Kirjat tavallaan valloittavat vapaana olevan tilan.

Pyrin järjestelemään kirjat aiheiden mukaan: elämäkerrat, runokirjat, nikkarointi- ja puutarhakirjat, romaanit ja taidekirjat sekä keittokirjat, kaikki omiin osioihinsa.

Oma osionsa ja erikoisuuteni ovat joulukirjat. Ne tulevat ajankohtaisiksi aina alkusyksyllä, jolloin alan selailla niitä.

Myös rakkaimmat satukirjat löytyvät hyllystä, tosin kaikki Astrid Lindgrenit ovat matkanneet lasten mukana maailmalle.

Ostan aika paljon kirjoja ja myös kierrätän niitä. Esimerkiksi Ferranten Napoli-sarjan luin viime talvena, ja nyt se taitaa matkata jo kolmannella ystävällä.

Lapsuuteni kodin kirjahyllyssä oli kirjojen lisäksi LP-levyjä, ei lainkaan koriste-esineitä. Sama tyyli on periytynyt omaan kotiini. Jotkut lapsuuteni kirjoista ovat säilyneet mukana kautta vuosien. Minulla on edelleen tallessa Lokki Joonatan, Pikku prinssi, rippilahjaksi saatu keittokirja, Edith Södergranin runokirja ja nostalgisen tärkeä Tuulen viemää -romaani.

Pidän kirjoista esineinä, siitä, miltä ne tuntuvat kädessä ja miten haluamaansa kohtaan voi nopeasti palata kirjanmerkin avulla. Luen mieluiten perinteistä paperista kirjaa. Kokemus kirjasta on itselleni syvempi ja pystyn paremmin keskittymään sisältöön, kun luen tekstin kuuntelemisen sijaan.

Kirja on myös helppo kuljettaa mukana. Painettu teksti ei katoa eikä ole akkujen armoilla.”

2. ”Ratkaisu löytyy avaamalla satunnainen kirja”

”Meillä on paljon kirjoja. Työhuoneeni kirjasto on oikeastaan oma käsikirjastoni, aika perustasoa. Isompi kirjahylly on olohuoneessa. Se on koko seinän mittainen, tyylikkäämpi – tavallaan sisustus­elementti, kaikin puolin tärkeä asia sekä minulle että puolisolleni. Se ei siis ole yksin minun hallinnassani.

Näiden kahden huoneen lisäksi myös makuuhuoneessa on kirjapino. Minulla on tapana jättää kirjoja lepäämään, voin lukea neljää viittäkin kirjaa ristiin ja vuorotellen.

Lapsuudenkodissani oli kirjahylly, jossa oli muun muassa Lauri Viitaa ja Hilja Valtosta sekä koriste-esineitä, kuten valokuvia ja posliinieläimiä.

Ostan kirjoja sekä uusina että käytettyinä. Pidän siitä, että voin silmäillä hyllyjä ja huomata, että ­herranen aika, mulla on tämäkin. Raaskin myös luopua kirjoista sitten, kun olen ne lukenut, mutta kyllä niitä silti kertyy.

Tietokirjat kiinnostavat minua, ja haen historiallisista kirjoista myös aineistoa työhöni. Saan perheessä usein kuittailua siitä, kuinka hyvin viihdyn vaikka Stalinin seurassa. Fiktio kyllästyttää välillä, todellisuus on vain niin paljon rikkaampaa ja täydempää kuin mikään kuviteltu ikinä.

Kun luen kirjoja työprojektin takia, etenen kerkeästi, teen merkintöjä ja poimin vain tarkoitukseeni sopivat asiat. Muuten en ole mikään nopea lukija.

Käytän kirjoja myös pika-apuna arkisiin työ­ongelmiini. Jos tulee jumi, jokin asia, jolle ei näy ratkaisua, niin kirjahylly auttaa: Poimin katsomatta kirjan, avaan sen sattumanvaraisesti ja luen muutaman rivin. Usein sieltä löytyy impulssi pulman ratkaisuun.”

”Pidän siitä, että voin silmäillä hyllyjä ja huomata, että herranen aika, mulla on tämäkin.”

3. ”Kerään urheilu- ja lastenkirjoja”

”Kuuntelin äskettäin elämäni ensimmäisen äänikirjan. Tykkäsin kokemuksesta ja uskon, että siitä voi tulla minulle merkittäväkin harrastus.

Vanhemmillani oli paljon kirjoja, ja kirjat ovat aina kuuluneet elämääni. Minulle luettiin lapsena, ja luin itsekin usein omille lapsilleni.

Ylivoimaisesti suurin osa perheeni kirjoista on minun kirjojani. Tosin puolisonikin lukee, osittain myös samoja kirjoja kuin minä.

Ostan usein elämäkertoja ja dekkareita. Tiettyjen suosikkikirjailijoitteni uutuudet hankin heti kun mahdollista, esimerkiksi Remeksen jokavuotinen jännäri on minun jouluperinteeni.

Kierrätän kirjoja, eikä minulla ole vaikeuksia luopua niistä. Tai myönnetään, että se riippuu kirjoista. Olen esimerkiksi tietoisesti kerännyt nuoruudesta asti urheilukirjoja sekä erimaalaisia lasten kuvakirjoja. Jo vanhempani keräilivät niitä, joten niitä on kertynyt aika paljon. Tällä hetkellä lastenkirjoista suurin osa on vintillä, mutta en missään nimessä aio luopua niistä.

Muutimme uuteen kotiin tammikuun alussa, ja tavaroita järjestellessä tuli rankattua kirjoja varastoon ja kierrätykseen. Kirjahylly on nyt aika siisti.

Se on olohuoneessa, ja se on merkittävä osa sisustusta. Pidän siitä, se näyttää hyvältä.”

4. ”Kirjahyllyt on teetetty tilaustyönä”

”Yhteensä meillä on kirjoja varmasti 90 hyllymetriä. Kaikki hyllyt on rakennettu varta vasten kotiimme, koska huoneet ovat korkeat ja joka seinäneliö pitää käyttää tehokkaasti. Seinätila on arvokasta, koska taulutkin ovat rakkaita.

Kirjahyllyjä on useammassa huoneessa, ja hyllyjen reunoille on myös aseteltu valokuvia, muistoja ja taide-esineitä.

Täytyy tunnustaa, että minun kirjojani on enemmän kuin puolisoni. Yritän pitää kirjamäärää kurissa. Olen vienyt kirjojani kierrätykseen ja jopa heittänyt roskiin, ja puolisoni kirjoja on siirretty varastoon. Hän ei mielestäni tarvitse niitä samalla tavoin kuin minä työtäni varten. Kun yritin heittää pois hänen kirjojaan, hän tuohtui, vaikka emme yleensä riitele mistään.

Jo lapsuudenkodissani oli melko paljon kirjoja, ja kouluaikana myös omassa huoneessani oli kirjahylly. Meillä oli Focus-tietosanakirjat, ja sitten tuli Spectrum-sarja. Ne olivat minun nuoruuteni Google.

”Ei ole mitenkään tavatonta, että ostan divarista kiinnostavan kirjan ja huomaan kotona, että tuplat tuli.”

Luin jo lapsena paljon historiaan sijoittuvia kirjoja, ja ne kiinnostavat minua edelleen. Suosin lähes pelkästään paperisia kirjoja ja usein teen sivuille merkintöjä lukiessani.

Toisinaan järjestelen hyllyjä jonkin teeman tai tekeillä ole­vien töitteni mukaan, mutta enimmäkseen mitään systeemiä ei ole.

Ei ole mitenkään tavatonta, että ostan divarista kiinnostavan kirjan ja huomaan kotona, että tuplat tuli. Äskettäin löysin hyllystämme pokkariversion ja kovakantisen samasta klassikosta. Eilen olin ihan hilkulla ostaa englanninkielisen kirjan, jonka bongasinkin illalla kotoa suomenkielisenä.”

Oikeat vastaukset:

1. Katariina Kaitue

2. Kari Heiskanen

3. Aki Linnanahde

4. Päivi Lipponen