Et sinä voi vaatia puolisoasi tekemään puolia kotitöistä jos sinulle ei mikään riitä

Kuvitellaan tilanne. Parin toisella osapuolella on tunne, että hän tekee huomattavasti enemmän kotitöitä kuin toinen. Tämä tilanne turhauttaa häntä ja aiheuttaa stressiä. Pitkittyessään tilanne alkaa vaikuttaa jo parisuhteen tilaan ja yleiseen tunnelmaan.

Mennäänpä hetkeksi suhteen toisen osapuolen nahkoihin. Hän mielestään tekee kotitöitä aivan tarpeeksi. Sillä hän pitää itsestäänselvyytenä sitä, että arjessa ei vapaamatkustajia ole. Häntä itseään turhauttaa se, että mikään ei tunnu riittävän, vaan kodin siisteyteen ja muuhun askareeseen käytetään neuroottisen paljon aikaa, kun vähempikin riittäisi.

Mennään vielä tarkempaan esimerkkiin. Suhteen toinen osapuoli käyttää viikossa kotitöihin aikaa 30 tuntia, mutta toinen selviää 15 tunnilla. Älkää jääkö jumiin näinhin tuntimääriin, se ei ole oleellista, vaan suhdelukuun. Kuten huomaatte tasan ei mene.

Tässä vaiheessa olisi helppo osoittaa syyttävällä sormella tuota laiskuria joka tekee puolet vähemmän, vaan mitäpä jos joskus osoittelisi sormella tuota ylisuorittavaa, liikaa tunteja kotitöihin käyttävää osapuolta, jolle mikään tuntimäärä ei ole tarpeeksi.

Miettisikin niin, että minulla on aivan liian kovat standardit siisteyteen ja olen aivan liian ankara itseäni ja muita kohtaan ennen kuin syyttäisi puolisoaan laiskuudesta. Tässä kuten lähes kaikissa muissakin tapauksissa syyttävä sormi kannattaa aina laittaa ensin itseään kohti

Onhan totta, että parisuhteissa lojuu elämän vapaamatkustajia, jotka eivät laita tikkua ristiin yhteisten asioiden edessä. Unohdetaan heidät. Ei heidän kanssaan pidä yhdessä asua. Se mistä nyt puhutaan on se, että parisuhteissa on myös ihmisiä, jotka jokaisessa hetkessä kävelevät rätti kädessä ja eivät osaa koskaan rentoutua elämän edessä, koska aina on joku asia kesken, joka pitää ehdottomasti tehdä loppuun. Sellaisen ihmisen rinnalla kaikki tuntee olonsa laiskuriksi.

Tämä kaikki johtuu paskasta kasvatuksesta. Siinä vanhassa kasvatuksessa toiset lapset opetettiin olemaan itkemättä ja tuntematta ja toiset opetettiin hakemaan arvostus suorittamisen kautta ja heille liimattiin rätti käteen jo ennen kouluikää.

Ihailen ihmisiä jotka ovat rikkoneet tuon kahleen tuohon myrkylliseen tapaan ajatella. Ihailen ihmisiä jotka uskaltavat tuntea ja ottaa rennosti. Ihailen ihmisiä jotka tiskipöydän sijaan huomioivat läheisiään. Tämä ei tarkoita sitä, että koti on kuin kaatopaikka, vaan se tarkoittaa sitä, että kodin ei tarvitse kiiltää, vaan sen sijaan kiiltää parisuhde.

Päästetään siis ote irti siitä rätistä, opitusta tavasta ajatella ja menneisyyden haamuista.

Maanantai on hyvä hetki aloittaa rennompi elämä.