”Avoin suhde ajatus lähti liikkeelle kunnolla yhdestä ”kännissä ja läpällä” -parinvaihdosta”

”Melkein hävettää aloittaa tarina siitä, miten kaikki alkoi, mutta annetaan mennä, kun aloitinkin. Avoin suhde ajatus lähti liikkeelle kunnolla yhdestä ”kännissä ja läpällä” -parinvaihdosta. Olihan parinvaihdosta ollut puhetta jo ennenkin varovaisesti. Pohdintaa käytiin siitä, voisiko olla muitakin seksikumppaneita, mutta yksi kännissä tehty parinvaihtokokemus sai entisestään keskustelut kuumiksi. Eihän se paras tapa ole ollut avata keskusteluita syvemmälle aiheeseen, mutta yhteisymmärryksessä tilanteeseen ajauduttiin eikä se ole koskaan kaduttanut kumpaakaan. Edelleen kului vuosia, että suhde oikeasti muuttui avoimeksi, mutta keskusteluita aiheen ympärillä pyöri todella paljon. En kyllä pidä siitä, että määrittelen mitään johonkin tiettyyn kategoriaan, mutta jos pakko on niin kai meidän suhdemuoto sitten on avoin.

Ollaan onnellisesti avioliitossa eläviä pienten lasten vanhempia ja meidän keskinäinen seksielämä on ihanaa ja molemmat saavat tarvitsemansa tyydytyksen. Seksiä on useita kertoja viikossa edelleen, vaikka yhdessä ollaan oltu yli kymmenen vuotta ja pikkulapsiarki on verottanut jaksamista runsaasti. Elämme siis niitä hetkiä suhteessa, kun monilla kuolee seksielämä ja oikeastaan koko parisuhde, mutta meille ei ole käynyt niin vaan päinvastoin olemme hitsautuneet entistä vahvemmaksi tiimiksi. Rakastamme toisiamme suuresti eikä kumpikaan halua elää ilman meitä.

Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen kokeilimme ensimmäisen kerran parinvaihtoa niin sanotusti tosissaan, ihan selvinpäin ja aiheesta etukäteen paljon jutellen. Parinvaihtokokemuksen jälkeen himot olivat ihan valtavat, sillä kokemus oli lisännyt vielä entisestään haluja toisiamme kohtaan. Tavattiinkin tiheästi tätä toista paria ja harrastettiin seksiä niin pareittain kuin neljän kimpassakin. Tulihan sitä käytyä myös erikseenkin jokusen kerran harrastamassa seksiä jonkun muun kuin oman kumppanin kanssa. Joka kerta lopputuloksena se, että meidän keskinäiset himot olivat aivan valtavat ja vaikka olisi koko viikonloppu harrastettu seksiä muiden kanssa niin kotona oli pakko päästä harrastamaan seksiä oman kumppanin kanssa.

Aloimme odottaa toista lastamme ja loppuraskaudesta parinvaihto ja muut seksikumppanit jäi pois. Yli vuosi kului taas ihan kahdestaan ilman muita seksikumppaneita kummallakaan. En pystynyt irtautumaan vauva-arjesta yli vuoteen, joten kumppaninikaan ei halunnut käydä vieraissa. Meillä menee loistavasti ihan kahdestaankin, ei ole pakottavaa tarvetta saada seksiä muilta ihmisiltä. Mutta kysynpähän vaan, että miksi seksiä ei yhteiskunnan mukaan voisi olla kuin yhden kumppanin kanssa, jos ollaan parisuhteessa? Ajatellaan, että seksi muiden kanssa on pettämistä, vaikka asiat on täysin sovittuja ja tietoisia kaikille osapuolille.

Nyt kun pikku hiljaa taas elämä on tasaantunut ja muitakin seksikumppaneita on tullut elämään niin onhan se ihanaa, että saa tuntea muidenkin ihmisten kosketusta ja saa haluta muita sekä toteuttaa halujaan. Tietyt pelisäännöt on sovittuna ja niistä pidetään kiinni. Aina on mahdollisuus keskustella pelisäännöistä ja sopia uusia. Tärkeintä on se, että kumpikin meistä saa tarvitsemansa ja kumpikin tulee kuulluksi.

Mitä tällainen järjestely sitten meidän suhteelta vaatii? Ihan valtavasti luottamusta, toisen arvostamista, keskustelua, keskustelua ja vielä kerran keskustelua. Meidän suhteelle tämä on tehnyt valtavan hyvää, mutta ei meidän suhteessa ole koskaan ollutkaan mitään todella isoja ongelmia, sillä meillä on aina ollut hyvä keskusteluyhteys. Tottakai on niitä vaikeitakin asioita kuten missä tahansa suhteessa. Kaikesta voidaan puhua ja avainasemassa onkin avoin keskustelu silloinkin, kun tunteet ovat vaikeita.

Meille tämä sopii ja toivon, että vielä jonain päivänä voisimme olla avoimesti avoimessa suhteessa. Tällä hetkellä vain lähimmät ystävät tietävät, mutta kummankaan perheet eivät tiedä. Eihän kenenkään suhde muille kuulu, mutta helpottaisihan se elämää, kun ei tarvisi pohtia ollessaan vieraan ihmisen kanssa treffeillä, että kuka tulee vastaan ja millaiseen keskusteluun tulee joutumaan. Jos tämä tuo meidän suhteeseen vain positiivia asioita ja mahdolliset negatiiviset asiat keskustellaan ja ratkotaan yhdessä niin miksi osa ihmisistä näkee tällaisista suhteista vaivaa? Kun se suhde ei ole oma eikä vaikuta omaan elämään millään tavalla, niin miksi pitää tuomita? Annetaan jokaisen elää sellaista elämää mikä tuntuu hyvältä ja tekee onnelliseksi.”