”Olen aina tehnyt kaikkeni mieheni eteen”

Miksi tässäkin lukijan kertomassa tarinassa ero on vasta ovella? Miksi sitä ovea ei ole aukaistu?

”Itse olen nainen ja mieheni käyttäytyy minua kohtaan välinpitämättömästi, ei kosketa eikä lähesty seksin toivossa. Makaan monesti pimeässä yöllä nukkuvan miehen vieressä ja se kuinka yksin olen lähes tappaa. Hän ei myöskään puhu minulle mitään kaunista.

Tiedän, että en ole täydellinen ihminen, mutta olen aina tehnyt kaikkeni perheemme ja miehen eteen ja se onkin osa tätä ongelmaa. Alussa riitelimme paljon kotitöistä, koska mies ei tehnyt niitä mitään. Miehen työ muuttui sitten matkatyöksi ja olin viikot lähes aina yksin lasten kanssa. Tein itse myös pitkää työpäivää, mutta siitä huolimatta tein yksin aivan kaiken kotona. Riitelimme tietenkin ja mies mökötti viikonlopun eikä tehnyt mitään. Toisaalta oli helpotus, kun hän lähti työmatkalle maanantaiaamuna.

Lapset muuttivat omilleen ja miehen työ tapahtuu nykyään pääosin kotipaikkakunnallamme. Sanoin miehelle, että en ole hänen äitinsä vaan vaimo ja kotihommat kuuluu myös hänelle. Mies tekee jotain miten sattuu ja mököttää ja laskee mitä itse tekee ja ne tekemiset on lähinnä roskapussien viemistä. Olen mieheni mielestä ärsyttävä ja kostoksi siitä ei koske minua eikä harrasta kanssani seksiä. Siis koska haluan, että hänkin tekee kotona mitä kuuluu ja osoittaa niin, että olemme me ja että hän arvostaa minua. Miehen mielestä minun pitäisi vain puuhailla iloisena ja hän ei telisi mitään eli alistaa minua.

Ero on ihan ovella.”

Toistan kysymyksen, miksi ero on vasta ovella? Tuo ovi olisi pitänyt aukaista jo useita vuosia sitten, nimittäin tässä tarinassa ovea ei varmasti aukaista koskaan ja jälleen on yksi elämä heitetty hukkaan.

Lakatkaa pitämästä parisuhdetta jumalana. Pärjäätte ilmankin, ihan vain rakastamalla.