Arvokkuus on kuollut

Eilisessä eduskunnan täysistunnossa perussuomalaisten kansanedustaja Teemu Keskisarja puhui seuraavia lauseita:

”Kampuksella ei missään nimessä laahusta nälkiintyneitä nuorukaisia ja neitokaisia ryysyissä, ei sinne päinkään. Irtokynnet kimaltavat, hieno partavesi tuoksuu, tekoripset räpsähtävät.”

Keskustelu koski opiskelijoihin kohdistuvia leikkauksia. Kyse ei ole siitä, että mitä mieltä on itse asiasta, vaan siitä, että miten asian nykyään eduskunnassa ilmaistaan.

Perussuomalaiset ovat tuoneet poliittiseen retoriikkaan mukaan ilkeyden, nälvimisen ja halveksumisen. Itselläni se on johtanut siihen, että en pysty enää katsomaan ajankohtaisohjelmia, joissa heitä on mukana. Retoriikka on niin latautunutta ja osittain vihamielistä, että ei sellaisesta tule kuin paha olo.

Otetaan esimerkiksi tuo eilinen Keskisarjan purkaus. Hän latelee halveksivaan sävyyn ylhäältäpäin olettamuksia opiskelijoiden toimeentulosta ja hyvinvoinnista heidän ulkoiseen olemukseen puutteen. Arvokkuuden kanssa tuolla retoriikalla ei ole mitään tekemistä.

Se, että yhä suurempi määrä opiskelijoita uupuu ja masentuu valtavan taakan alla ei edustaja Keskisarjaa kiinnosta, koska ilmassa leijuu kalliin partaveden tuoksu, niin kaikki on hyvin.

Hänen tapansa puhua on kuvaava esimerkki siitä, minkälaiseksi poliittinen retoriikka on perussuomalaisten myötä mennyt. Sitä on vastenmielistä kuunnella, koska kunnioitus kaikkia muita kuin heitä itseään kohtaan loistaa poissaolollaan.

Eduskunnan arvokkuudesta ei tunnu olevan enää mitään jäljellä.