”Huonon avioliiton ympärillä voi olla monta uhria.”

”Minulla on itseäni melkein 10-vuotta vanhempi veli. Olimme samassa oppikoulussa viitisen vuotta, kunnes halusin pois. Veljeni oli koulun pahin kiusaaja. Hän etupäässä soitti suutaan. Hän etsi ihmisten heikot kohdat ja kovaan ääneen koilotti loukkaavia yksityisiä asioita ihmisten elämästä. Luokallani oli poika, jonka kerrottiin olevan koeputkilapsi. Veljeni mainosti asiaa toistuvasti. Kun häntä moitittiin, hän sanoi laskevansa leikkiä. Hän oikeasti luuli olevansa vitsikäs ja nokkela. Hän jäi kolmasti luokalleen ja muina vuosina kesällä luki ehtoja. Hän piti itseään sankarina ja haukkui hikipinkoja. Hänestä tuli aan ylioppilas, joka jätti yliopisto-opintonsa kesken. Hän ei ole tehnyt päivääkän mitään työtä. Hän elää ns. koroilla perinnön turvin. Hän alkoholisoitui ja tuli vielä ilkeämmäksi. Hän on melkein kahdeksankymppinen, eikä tyyli ole muuttunut.

Hän meni naimisiin nuoremman naisen kanssa, jota hän on aina vahtinut ja vainonnut. Vanhempani varoittivat viehättävää naista veljestäni, mutta rakkaus oli sokea. Nainen oli vakuuttunut, että hänen rakkautensa korjaa kaiken. Lasten synnyttyä avioelämä vaikeutui niin, että vaimo ja lapset karkasivat Göteborgiin muutamaksi vuodeksi. Veljeni kävi usein ja istui vaimonsa työpaikan ulkopuolella olleessa kahvilassa vahtimassa parikin viikkoa putkeen. Pojastaan veljeni koulutti jo pienenä natsin. Poika erotettiinn partiosta, kun hän opetti pienemmilleen natsitervehdystä. Tytär on saanut elämänsä kuulla sitä, mitä minäkin. Pattipolvet, ruma naama, varpaat kuin joriininjuuret, aivot puuttuvat jne. Isä, että poika haukkuvat tytärtä aina vain.

Veljeni oli pikkulapsena iloinen hauska veitikka, mutta muuttui kamalaksi teini-iässä. Pikkupojan maineellaan veljeni oli suvun lemppari viisikymppiseksi. Tädeiltä hän ikäänkuin sai vahvistusta käytökselleen ja äidiltämme, joka sanoi, että veli ei ole pohjimmiltaan paha ja, että häntä täytyy ymmärtää. Hänen vaimonsa haki avioeron parikymmentä vuotta sitten, mutta he asuvat yhdessä aina vain. Luulen, että hän ei uskalla muuttaa pois. Veljelläni on aseita, joilla hän uhkaa tehdä itsemurhan, jos hänet jätetään. Minun asemani oli nuorena olla monena yönä itsemurhavahtina, kun äiti ei aina jaksanut. Noina öinä veljeni itki ja raivosi vuoronperään. Välillä hän uhkasi ampua minut, välillä itsensä. Isäni ei ollut nynny, mutta rakasti ja kunnioitti äitiäni. Isäni ei halunnut pahoittaa äitini mieltä olemalla ankara veljelleni, vaikka mieli teki. Veljeni on ollut pidätettynä aika usein. Juopumuksesta ja toisten ihmisten rääkkäämisestä. 1960- luvulla ei vielä löytynyt apua nuorten ongelmiin ja myöhemmin veljeni ei halunnut apua, sillä hän on aina vain oman käsityksensä mukaan Helsingin fiksuin ja hauskin ihminen.

Minä erosin veljestäni jo 50-vuotta sitten vaihtamalla koulua ja elämällä omaa elämääni ihan muissa ja mukavissa piireissä. Äitiäni säälin. Hän istui yöt puhelimessa kuuntelemassa vollotusta, huutoa ja haukkumista isäni kuoleman jälkeen monta vuotta, omaan kuolemaansa asti. Äiti oli pahasti koukussa aikamiespoikaansa.

Tämä tarina on varoittava esimerkki paapomisesta, loputtomasta ymmärtämisestä ja suojelemista.

Minä sisarena en pystynyt auttamaan miestä, joka rääkkää monia ihmisiä, mutta ei kukaan muukaan ole pystynyt. 

Huonon avioliiton ympärillä voi olla monta uhria.