”Isi, anteeksi että minä en uskonut”

Kirje isälleni jota ei enää ole.

”Isä, anna minulle anteeksi siellä jossakin. Toivottavasti sinun on siellä hyvä. Minulla on ikävä sinua, vaikka en sinun kanssasi saanutkaan viettää paljon aikaa.

Olin viisi kun erosit äitini kanssa. Sen jälkeen äitini sanoi minulle ja siskolleni, että isä ei halua nähdä teitä enää. Minä en itse muista sanoja, mutta viisi vuotta vanhempi siskoni muistaa.

En ole varma, että onko minulla sinusta muistikuvia.  Onko ne oikeita vai pelkkiä kuvitelmia? Olen muistavinani hetkiä, jolloin pidit minua reppuselässäsi. Muistikuvia jossa silitit minua hiuksista yrittäessäni saada unta. Vaikka olen jo yli kaksikymmentä, niin yhä kaipaan niitä oikeita tai kuviteltuja hetkiä sinun kanssasi. Uskon että ne ovat oikeita, sillä siskoni oli minua vanhempi ja muistaa asioista sinusta. Kuten sen, että sinä halasit ja pidit kuin aarteita.

Muutama vuosi sitten siskoni löysi äitini varastosta kassin. Kassissa oli minulle ja siskolleni lähettämiä kortteja ja kirjeitä kahdelta vuodelta. Ne eivät tulleet koskaan meidän nähtäväksemme, sillä äitini piilotti ne. Emme me silloin sitä tienneet. Miksi olisimme epäilleet äitimme sanoja siitä kun hän sanoi, että sinä et halua nähdä meitä enää. Isi, anteeksi että minä en uskonut sitä, että sinä olisitkin halunnut olla meidän kanssamme. Uskoimme äitiä, joka valehteli meille. En ymmärrä, että miksi äiti ei kiinnijäämisen pelossa polttanut lähettämiäsi kortteja, vaan pelkästään piilotti ne.

Vasta silloin ymmärsimme että mistä siinä kaikessa oli kyse.

Ollessani seitsemänvuotias, kaksi vuotta sen jälkeen kun et äitini sanojen mukaan halunnut nähdä meitä enää äiti tuli huoneeseemme ja sanoi, että olet lentänyt taivaaseen. Enempää asiasta ei puhuttu.

Myöhemmin selvitimme siskoni kanssa kuolinsyysi. Sinä et jaksanut enää elää.

Shokki on laimea sana kuvaamaan tunnettamme sitä tekoa kohtaan, jonka ymmärsimme äitimme meille tehneen. Isi, kaikki on ollut niin epäreilua sinua kohtaan. Kaikki on ollut niin epäreilua meitä kohtaan. Äitimme riisti meiltä sinut, koska halusi kostaa sen että sinä lähdit. Sinä et jaksanut taistella. Sitä sinun ei tarvitse pyytää anteeksi.

Eikä minun ole tarvinnut antaa äidilleni anteeksi hänen tekoaan. Hän ei ansaitse olla enää äitini.

Tuomme sinun haudallesi sunnuntaina kynttilän. Me tiedämme nyt että et sinä meitä hylännyt.

Sinä rakastit meitä ja me rakastamme sinua.

Isi, hyvää isänpäivää.

Rakkaudella tyttösi.”