”Jokainen aikuinen ihminen tulisi lumotuksi ja kysyisi itseltään, mitä elämässä haluaa ja mitä voi antaa”

Kiitos Mari. Tämä on niin kaunis palaute saamaani paskaan palautteeseen. Tässä on saatu kaikki, mitä blogissani haluan sanoa, yhteen kommenttiin. Mari, kiitos, sinä et edes tiedä, että kuinka tärkeää sinunlainen ihminen on työssäni jota teen. Olet ihana.

”Jotenkin pohjimmiltaan sympaattinen ajatus, että aikuiset keski-ikäiset ihmiset yhden rakkausblogin perusteella ottaisivat mallia ja hakeuutuisivat sellaisiin suhteisiin, joissa on itsellä hyvä olla.

Siitä saisi oikein imelänihanan jouluelokuvan, jossa Maaginen Blogi alkaa levittää rakkausmieltä talviseen kylmänkalseaan pikkukaupunkiin (kuvitelkaa tähän tiukujen helinää ja leijuvaa glitteriä). Jokainen aikuinen ihminen tulisi lumotuksi ja kysyisi itseltään, mitä elämässä haluaa ja mitä voi antaa.

Pitkässä kylmässä suhteessa olleet Pirkko ja Pera kuulevat tiukujen helinää. Molemmat havahtuvat, lämmittävät saunan, keittävät glögiä ja keskustelevat, ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin. Peran laukku pakataan yhdessä, Pirjo halaa ja hän astuu ulos etuovesta, postilaatikolla odottaa Taina, joka kaipaa elämäänsä leppoisaa hiljaista miestä, jolle kaikki ei ole niin justiinsa, ja he kävelevät käsi kädessä eteenpäin. Pirjo vaihtaa puhtaan esiliinan ja takaovelle koputetaan, Martti on tullut työkalupakkinsa kanssa. Aletaan puhua keittiöremontista, Pirjo tekee pastalevyjä lasagneen ja Martti kiinnittää pari löysää saranaa ja maistaa ragu-kastiketta, kyllä on hyvää, joko ensi kesäksi tomaatit omasta kasvihuoneesta?

Martin hylkäämät hiukan linttaan astutut Reinot jalassaan hänen exänsä Minna on klikannut talon myyntiin ja pienen vuokrakaksion hakuun. Esiliina on roskiksessa ja dekkarin luku alkaa jo kuudelta illalla, kohta saapuu pizza eikä miestä enää saman katon alle.

Tainan exä Teppo on helinän kuultuaan valitsemassa hametta. Ennen lähtöään Taina pyysi anteeksi ja lahjoitti joukon huulipunia. Meikkausoppeja on tulossa jakamaan Emilia ja illalla lähdetään yhdessä tyttöilymeiningillä baariin. Koska sinä jouluna ei tarvinnut pelätä vihaa tai väkivaltaa julkisella paikalla.

Pirjon luona lasagne on suussa sulavaa ja Martti huokaa onnellisena syvään. Pirjon puhelin soi, vanha isä itkee ja pyytää anteeksi. On yhtäkkiä maagisen blogin luettuaan tajunnut, miten on kohdellut tytärtään. Sanoo ymmärtävänsä, ettei Pirjo anna välttämättä anteeksi. Mutta jos ajan myötä, jos vaikka tulisi kotona käymään. Isä kertoo soittaneensa sisaruksilleen, miten ylpeä on tytöstään. Ja että jos joku ei sitä ymmärrä, ei tarvitse tulla käymään.

Emilian veli Jouko tietää siskonsa lähteneen paikalliseen baariin. Lueskelee blogia ja kuulee helinää. Nyt on aika. Paidan alle kaulapanta, jonka o-rengas tuntuu ensin kylmältä ihoa vasten. Tänä iltana tuntuu oikealta kertoa Lassille, mitä oikeasti haluaisi.

Lassi halaa puolisoaan Myrskyä, joulua on odotettu, stressattu ja mietitty työkiireitä. Mutta tuona maagisena talviaamuna on kännyköistä luettu rakkausblogia ja kaikki tuntuu helpolta. Ennen Myrskyn töihiinlähtöä on aikaa sopivasti yksille pikaisille, naurattaa kuin oltaisiin hölmöjä teinejä taas. Myrsky nousee sängystä ja alkaa pukeutua, pitkä vuoro päivystyksineen tulossa. Käskee kertomaan terveisiä Joukolle, että jos ei mene siskolleen aattona, niin sopii heillekin tulla. Sovitaan vain ruokailut. Lassi nyökkää onnellisena.

Lapset pikkukylässä ovat ihmeissään, kun aikuiset ympärillä halaavat enemmän kuin ennen. Istuvat puhumaan rauhallisella äänellä. Iskä itkee, muttei pelottavasti, äiti kertoo iskän saaneen itsestään ulos painavia suruja ja silloin itkettää, mutta se on oikein.

Ympäri kylää vanhemmat katselevat joululahjalistojaan ja tekevät muutoksia, tyttö saa toivomansa mikroskoopin ja meikkisetin ja poika kristallibarbihameen ja jalkapallokengät. Vielä ehtii teettää teinin uudella nimellä valokuvakehykset isovanhemmille.

Kyyneliään kuivannut iskä ilmoittaa, että täksi jouluksi ei hankita alkoholeja, etsii aikaa työterveyshuollosta ja yhteyshenkilöä lyömättömältä linjalta. Itseinho ja häpeä ovat kovia, mutta nyt ei enää halua niiltä karkuun. Nyt on aika kohdata ne muistot silmästä silmään, eikä oman isän haudalle enää viedä pakkokynttilää. Nyt pitää kertoa omille lapsille, että rakastaa.

Kyllä, siitä saisi kauniin jouluelokuvan. ”Maaginen Rakkausblogi”