Havaintoja parisuhteesta

Kaikilla pitäisi olla hetkiä, jolloin kukaan ei tarvitse sinua!

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Osa 1: Velvollisuus

Onhan se kiva tuntea itsensä tarpeelliseksi. Tuntea olevansa lähes korvaamaton. Ympärillä on ihmisiä, jotka tarvitsevat sinua ja sinun läsnäoloasi, rakkauttasi tai panostustasi. Ihmiset ympärillä ilmaisevat tarpeensa ja sinä täytät nuo tarpeet.

Lapset, puoliso, pomo, sukulaiset, naapurit ja kuka milloinkin on pyytämässä sinulta jotakin. Toisella kädellä pyyhit lapsesi pyllyä ja toisella kädellä pidät kädessäsi puhelinta, jossa pomosi kertoo sinulle, mitä hän on sinusta vaille. Puoliso kaipaa huomiota ja seksiä. Toinen jalka makuuhuoneessa ja toinen pyykkituvassa täytät niitä tarpeita, joita sinun puolisona odotetaan täyttävän.

Aamu alkaa sillä, että ihmiset ympärillä tarvitsevat sinua. Päivällä sinua revitään kolmeen eri paikkaan ja koet helvetillistä riittämättömyyttä täyttää kaikkien halukkaiden tarpeet. Illalla ihmisten tarpeet eivät ota laantuakseen. Yksi roikkuu sinun lahkeessasi kiinni, yksi rinnassa ja yksi valittaa seksin vähyyttä. Sinä kimpoilet ihmisten välissä ja yrität ottaa kaikkien tarpeet huomioon.

Paitsi yksi jää joka kerta ilman.

Osa 2: Helou vapaus

Onhan se välttämätöntä tuntea itsensä tarpeettomaksi. Saada toisinaan olla ihan vain itsensä kanssa, ilman, että kukaan on koko ajan tarvitsemassa sinulta jotain. Paikalla vain sinä ja sinun omat tarpeesi. Ympärillä ei surise lapset eikä vaativa pomo, vaan ihana rauha, hiljaisuus, suoratoistosarja, lenkkipolku, viinilasi, kirja tai seksikaupasta ostettu aikuisten lelu.

Kukaan ei huuda vierellä, että haluaa lisää mehua, pyllynsä puhtaaksi, parempaa tulosta tai velvoiteseksiä. Sisälläsi huutaa vain sinun omat tarpeesi, jotka ovat jääneet aivan liian pitkäksi aikaa tyydyttämättä. Kukaan ei riko tuota hetkellistä harmoniaa ja jokainen meistä tarvitsee sitä harmoniaa elämäänsä.

Mutta sitten.

Olen kuullut, että on ihmisiä, jotka kokevat syyllisyyttä siitä, että tarvitsevat joskus ympärilleen vain tilaa ja oman itsensä. Aivan kuin ihminen olisi jokin kone, joka suorittaa toisten ihmisten ja yhteiskunnan tarpeita ja kaikki muu olisi asia, josta kuuluisi tuntea syyllisyyttä.

Helvettiin syyllisyys ja helou hetkellinen vapaus! Syyllisyyttä tarvitsee tuntea mieluummin silloin, kun jättää omat tarpeensa huomioitta. Sillä ihmisen sisälle ei mahdu loputtomiin vain toiset ihmiset ja jos toisia ihmisiä ja toisten ihmisten tarpeita tulee jatkuvasti tyydytettyä ilman, että tyydyttää omia tarpeitaan samalla tai välillä, niin ihminen tulee täyteen, vihaiseksi ja lopulta poksahtaa ilmaan kuin liian täyteen puhallettu ilmapallo.

Osa 3: Sinä et ole korvaamaton

Paitsi itsellesi ja kun olet itsellesi tarpeeksi, olet tärkeä monelle muulle ja irrottamalla itsensä toisinaan kaikista velvollisuuksista, niin jaksaa pyyhkiä lapsen pyllyäkin paljon paremmin, puhumattakaan siitä, että on puolisolleen sellainen rakkauspaukku, että puolisoa ihan hirvittää. Hyvällä tavalla tietenkin.

Joten ota välillä myös itsesi ja ota ihan huolella! Elämä on suoritusten ja velvollisuuksien sisällä oleva nautinto.

Lue myös

X