”Lopulta päädyimme tunteikkaaseen ja kivuliaaseen eroon kahdenkymmenen yhteisen vuoden jälkeen, yhteisellä päätöksellä”

”Teini-ikäisenä ihastuin naapurin poikaan ja tunteisiini vastattiin. Yläaste ja jatko-opinnot saimme pyöriä rakkauden huumassa. Asiat ikään kuin soljuivat kauniisti itsestään eteenpäin ja annoimme virran viedä. Ostimme ensimmäisen yhteisen kodin ja matkustelimme aina kun oli mahdollista. Kosinta, häät ja onnellista arkea.

Ihmiset kuitenkin muuttuvat kasvaessaan aikuiseksi ja meillä alkoi olla vaikeuksia pysyä toistemme muutoksien perässä kymmenen vuoden parisuhteen jälkeen. Vakavia keskusteluja arvoistamme, työpaikoistamme, asuinmuodostamme. Yhtäkkiä havahtuminen siihen, että olemme monissa asioissa täysin eri linjoilla. Hänellä oli haaveita suuresta vaurastumisesta ja suuremmasta perheestä, minulla haaveita muiden auttamisesta ja hyvinkin vaatimattomasta elämästä. Lista jatkuisi hyvinkin pitkään.

Yritimme kaikin voimin pitää pitkästä, hyvästä parisuhteestamme kiinni ja tehdä kompromisseja kaiken suhteen. Meille siunaantui myös perheenlisäystä. Ihanaa vauvantuoksuista huumaa. Kuten kuitenkin arvata saattaa, lasten tuleminen parisuhteeseen ei todellakaan piilota arvoristiriitoja vaan tuo ne vain enemmän esille. Parisuhteemme täytti taas kipuilu arvoristiriitojen kanssa. Huoli tulevaisuudesta, mitä polkua lähdetään kulkemaan.

Lopulta molemmat tuntuivat luopuneensa itsestään ja omista tärkeinä pitämistään asioista. Keskittyessämme lapsiarkeen olimme kadottaneet parisuhteemme ja yhteyden väiltämme. Yritimme kääntää vielä kaikki kivet, mutta tunnuimme seisovamme vain toistemme unelmien tiellä.

Lopulta päädyimme tunteikkaaseen ja kivuliaaseen eroon kahdenkymmenen yhteisen vuoden jälkeen, yhteisellä päätöksellä. Tuimme toisiamme ja seisoimme yhteisenä rintamana hoitaen lempeydellä lapsiperheemme ”hajoamisen”, vaikka molempiin sattui.  Olen seurannut vierestä monta erittäin huonosti hoidettua eroa (varsinkin lasten kannalta) ja oli selvää, että me emme anna niin käydä. Kävimme paljon keskusteluja erosta koko perheen voimin ja luimme paljon lastensatuja, joissa on teemana ero. Kaikki tunteet ja kysymykset olivat perheessämme sallittuja. Suunnittelimme huolellisesti asumiskuviot kuunnellen myös pienimpien toiveita. Päädyimme täysin omanlaisiin joustaviin ratkaisuihin, joita jotkut ulkopuoliset ovat ihmetelleet, mutta kun näkee oman lapsen olevan eronkin jälkeenkin onnellinen ja iloinen höpöttäjä molemmissa kodeissa, tiedämme tehneemme oikeita ratkaisuja. Olemme saaneet myös kiitosta päiväkodista ja koulusta erotilanteemme hoitamisesta, mikä on tuonut tarvittavaa kannustusta, koska eron hetkellä jokainen vanhempi kokee varmasti epäonnistumisen tunteita vanhempana.

Erosta on nyt noin kolme vuotta. Opimme exäni kanssa päättyneestä parisuhteestamme sen, että tietyistä tärkeistä, isoista asioita on niin äärettömään tärkeää kommunikoida ajoissa, ettei törmää sellaisiin arvoristiriitoihin, mihin me törmäsimme. Tästä oppineena keskustelimme ja kirjasimme eron hetkellä ylös kaikki meille tärkeät asiat liittyen eron jälkeisiin asioihin, kuten lasten kasvatus ja uudet kumppanit. Päätimme myös aina puhua vain kunnioittavasti toisistamme lapsillemme. Olen kiitollinen, että sovimme asioista tarkallakin tasolla, koska näiden ylös kirjattujen asioiden avulla on ollut helppoa välttää ristiriidat välillämme.

Sekä minulla että exälläni on uudet, meidän luonteisiimme ja arvoihimme paremmin sopivat elämänkumppanit. Olemme tutustuneet toisiemme kumppaneihin ja elämme sopuisasti lapsiperhearkea uusien kumppanien kanssa. Olemme löytäneet niin ihanat kumppanit tälle polulle, että he hyväksyvät mukisematta minun ja exäni yhteydenpidon ja silloin tällöin olemme tehneet jotain kivaa koko porukan voimin. Perheen pienimmät ovat edelleen kaikessa se johtotähti, heidän tarpeensa otetaan kaikessa huomioon ja päätökset pyritään tekemään heidän hyvinvointinsa kautta. Yleensä sitä kautta löytyykin paras päätös, aikuisten liiallinen itsekkyys johtaa yleensä vain huonoon suuntaan.

Olen onnellisempi kuin koskaan. Kaksi lämminhenkistä ja rakastavaa kotia, yhden ristiriitaisen ja ahdistuneen kodin sijaan. Tämä tilanne ei ole sattumaa vaan olemme tehneet töitä tämän kaiken eteen ja se on todellakin kannattanut. Voin katsoa myös suurella ylpeydellä, kuinka exäni menee kohti omia unelmiaan ja minä kohti omiani. Olen onnellinen molempien puolesta.”