Havaintoja parisuhteesta

”Miksi minun pitäisi kertoa suhteen ulkopuolisesta seksistä?”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

”Olen lukenut kommentteja suhtautumisesta pettämiseen ja suhteen ulkopuoliseen seksiin sivustoltasi. Annan uuden näkökulman keskusteluun, josta mielestäni ei ole paljon kommentoitu, mutta joka on hyvin yleistä. Olen pian neljäkymmentä täyttävä nainen. Yhden lapsen äiti ja yhden miehen vaimo. Olen pettänyt muutamassa parisuhteessani, mutta koskaan en ole pettämisistä kertonut puolisolilleni.

Minua huvittaa lukea kommentteja, joissa pettämiseen suhtaudutaan kuolemanvakavasti. Huvittaa siksi, että tiedän, kuinka yleistä pettäminen on. Olen töissä naisvaltaisella alalla ja monissa työpaikkajuhlissa ja monilla työmatkoilla olleena voin sanoa, että pettäminen ei ole vain miesten harrastus. Yhtä lailla sitä tapahtuu naisten keskuudessa ja varsinkin tilanteissa, joissa kiinnijäämisen riski on pieni.

Itse ajattelen seksistä varmasti poikkeavalla tavalla. Minusta suhteen ulkopuolinen seksi ei ole pahinta, mitä suhteessa voi toiselle tehdä. Monelle se tuntuu olevan jopa niin paljon, että sen pelko häiritsee elämää. Minulle seksi on ollut vain tiettyyn tilanteeseen sidottua hauskanpitoa, joka ei liity omaan parisuhteeseen millään tavalla. Olen toki ehdottanut puolisoilleni vapaan suhteen mahdollisuutta, mutta siihen ei ole suostuttu. Ei siksi, etteikö puolisoni olisi sortunut suhteen ulkopuoliseen seksiin, kaksi entistä puolisoani on siitä jäänyt jopa kiinni, vaan ehdotukseen ei ole suostuttu siksi, koska se olisi antanut minullekin luvan harrastaan suhteen ulkopuolista seksiä ja se tuntuu olevan monelle miehelle punainen vaate. Itse saa kyllä kikkailla missä lie, mutta nainen pysyköön lestissään.

Miksi pettämisestä edes pitää mainita puolisolleen? En minä halua tietää, että onko mieheni harrastanut suhteemme ulkopuolista seksiä joskus. Mitä minä sillä tiedolla tekisin? Ajattelen tätä itseni kautta ja kaiken näkemäni ja kokemani kautta. Houkutus tekee usein ihmisestä varkaan. Ei pettäminen vaadi sitä, että omassa suhteessaan olisi jotenkin pahasti vailla. Se vaatii mielentilan ja tilaisuuden ja on silmien ummistamista tosiasiolta, jos haluaa uskotella, että vaikka tilaisuus tulisikin, niin enemmistö kieltäytyisi. Minulla on täysin eri kokemus. Minulla ei ole tarvetta udella ja kaivaa mieheltäni tietoa irti hänen liikkeistään. Jos hän haluaa itse kertoa, niin kertokoon. En usko, että se mitään silti muuttaisi. Silti uskallan väittää, että muutaman puolisoni kohdalla, jos itse olisin kertonut omista pettämisistäni, niin mies olisi lopettanut suhteen, vaikka itse oli sortunut samaan. Sovinismia, kaksinaismoralismia ja naisvihaahan tuo on.

Eikä minua oikeastaan kiinnosta ihmisten tuomitseminen. Haluan olla rehellinen itselleni ja minusta tämä maailma olisi kauniimpi, jos muutkin olisivat. En kykene siihen, että sitoutuisin yhteen ihmiseen koko elämäni ajaksi ja tiedän, että en ole poikkeus massassa, vaan olen massaa. Siinä mielessä eroan massasta, että minä myönnän tämän asian itselleni, enkä huijaa itseäni. Ääneen minä en silti halua ajatuksiani sanoa, koska en jaksa sitä tekopyhää arvostelua, jonka saisin osakseni. Varmasti olen tehnyt väärin pettäessäni, mutta yhtä lailla se on väärin, että minut tuomitsee ihminen, joka on itse tehnyt sitä samaa. Siksi en halua kertoa, jos tilanne on johtanut suhteen ulkopuoliseen seksiin ja siksi en halua, että puolisoni kertoo omista hairahduksistaan minulle.

Varmasti monen korvaan itsekästä ja tuomittavaa, mutta jokainen rakentakoon oman elämänsa ja parisuhteensa minkä päälle tahansa. Jos uskallat, niin saat julkaista tämän. En aio lukea kommenttikenttää.”

Lue myös

X