Mitäpä jos yhden päivän olisi vain hiljaa ja pysähtyisi suremaan

Eilinen tragedia kosketti meistä jokaista. Tänään on valtakunnallinen suruliputus. Se voisi tarkoittaa meille kaikille sitä, että pysähtyisimme hiljaa suremaan.

Tämä hetki ei ole vielä sitä aikaa, kun alamme raivoamaan, nostelemaan syytteleviä sormia yhtään mihinkään suuntaan. Tämä hetki on aika pysähtymiselle, suremiselle ja omaisten surun kunnioittamiselle.

Jo eilen monen foorumin kommenttikenttä oli täynnä kuvottavaa materiaalia. Miksi ei voisi edes muutamaa päivää olla hiljaa. Antaa sururauha sureville. Olla edes hetken aikaa yhtä. Yhtä siinä, että antaa uhreille ja omaisille heidän tarvitsemansa rauhan.

Kun suruaika on ohi, me voimme yhteiskuntana lähteä pohtimaan monia kysymyksiä. Sitä ennen pysähtyminen ja arvokas käyttäytyminen.

Voimaa ja rakkautta kaikille heille joita tragedia kosketti kaikkein eniten ja hoitajille sekä lääkäreille ajatus, että kaksi lasta selviää elämään.