Havaintoja parisuhteesta

Pitkilläkin kynsillä voi kirjoittaa pehmeästi

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Ole tänään pehmeä. Kirjoita puolisosi paljaaseen selkään sormenpäällesi sana rakas. Anna hänen tuntea olevansa rakas.

Ehkä sinulla on sormissasi pitkät kynnet. Ehkä kynnen kulma on terävä ja rakkaasi tuntee sen pienenä kipuna pehmeyden reunalla, mutta sitähän elämä on, sitähän rakkaus on ja sitähän parisuhde on. Ajoittaista kipua pehmeyden reunoilla.

Se on kaikki sallittua, kunhan muistaa pehmeyden. Jos parisuhteen perustassa lepää rakkauden pehmeys, niin ajoittainen kipu sen ympärillä on helpommin kestettävissä.

Sitä paitsi kevyt raapaisu iholla on kuin suudelma. Rakkaudella tehty.

On aivan tavallinen torstainen ilta. Sinä olet menossa nukkumaan. Vaan onpa sinulla levoton ja jopa surullinenkin mieli. Jokin selittämätön kaipuu ja ikävä sisälläsi. Kaipuulla ei ehkä ole kohdetta, mutta sillä on olemassa sana. Sana koostuu kirjaimista, joista muodostuu peräkkäin laitettuna sana kosketus. Sinä kaipaat kosketusta, tunnetta, jossa saman peiton alla iho koskisi toisen ihmisen ihoa ja se tuntuisi kuin osuisi ihollaan hetki sitten sammuneeseen tulipesään. Samalla se tuntuisi kuin kevyeltä sähköiskulta, sillä kun kahden toisilleen sopivan ihmisen ihot koskettavat toisiaan, niin kosketuksen ympärillä säkenöi jännitteinen sähkö.

Sinä kaipaat hiuksiesi sekaan hitaasti, mutta itsevarmasti liikkuvia sormia. Kuin pelkkä hiuksien koskettaminen sisältäisi sanat, jotka saisi sinut tuntemaan itsesi kosketuksen kohteena rakastetuksi.

Kaipauskuva, kuin hereillä nähty uni, jatkuisi tunteena, jossa koskettajan sormet siirtyisivät sinun selkääsi. Älä pelkää, kun kosketan sormillani hiljaa sinun selkääsi. Hän kuulisi hänelle sanottavan. Sormet hänen selässään alkaisivat kirjoittaa sanoja. Sinä tunnistaisit kirjaimet, joista muodostuisi sanoja ja sanoista muodostuisi lause, juuri sinulle ja vain sinulle suunnattu ja kirjoitettu lause.

Nuku olisi ensimmäinen tunnistettu sana. Hyvin oli toinen tunnistettu sana. Kolmas alkoi R kirjaimella. Seuraava kirjain oli kuin A. Seuraava kirjain oli varmasti K. Kunnes palattiin takaisin A kirjaimeen. Sana päättyi S kirjaimeen, mutta sitä sinä et enää tuntisi selässäsi, sillä nukahtaisit syvään, kauniiseen ja rauhalliseen uneen.

Kaipuu siirtyisi koskettajan ääneksi. Koskettaja pysyisi pienen hetken sinun vierelläsi, aivan vierellä, niin että kosketus ei lakkaisi, sillä koskettaja oli ollut itsekin kosketusta vaille jo pitkän tovin ja iho, jonka hän tuntisi omaa ihoansa vasten olisi hänelle kuin uni, josta hän oli itse edellisenä yönä herännyt ja tässä kaipuukuvassa koskettaja haluaisi, että uni olisi edes hetken totta, sillä loppujen lopuksi, parisuhteessakin kaikki koostuu vain pienistä hetkistä.

Tähän ajatukseen koskettaja nukahtaisi itsekin, ja yläpuolelta katsottuna kaksi ihmistä muodostaisi kuvan, jossa lepäisi kauneus ja rakkaus. Kauneus ja rakkaus tämän ruman ajan keskellä.

Kello seinällä olisi pysähtynyt johonkin yön ja aamuyön tunneille ja sen ympärillä aika antaisi kahdelle kosketuksen kaipaavalle ihmislapselle parastaan.

Olisi yö ja aamuun olisi vielä kokonainen elämä aikaa.

X