Havaintoja parisuhteesta

Pyysin, että älä valehtele, pyysin että älä ikinä enää petä”

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

”Pyysin, että älä valehtele. Pyysin että älä ikinä enää petä. Vapisevin käsin aukaisin aina uudelleen uusia viestejä minulle vierailta ihmisiltä. Ja sydän tuntui halkeavan.

Pyysin että älä valehtele. Ja sinä katsoit suoraan silmiin, otit syliin ja sanoit, että en ikinä sinulle. Minä rakastan sinua. Ja valehtelit.

”Halusin antaa anteeksi, halusin uskoa, ihan kaikki selitykset. Ja minä ihmettelin kaikkia niitä tarinoita. Kaikkia raivoamisia minulle. Niitä muita ihmisiä. Tunsin oloni pieneksi. Enkä ymmärtänyt. Mitä minä olin tehnyt? Miksi minulle huudettiin?

Sanoit että et ikinä ole ollut kenestäkään näin mustasukkainen. Suutelit, hyväilit, sanoit että olin niin kaunis. Rakastat minua enemmän kuin ketään koskaan. Että minä teen sinut hulluksi. Ja minä mietin, että rakastan sinua. Että minussa on jotain vialla, kun kukaan muu ei koskaan ole saanut sinua mustasukkaiseksi.

Ja valvoin öitä. Tunsin sähköiskut iholla, enkä ymmärtänyt mitään.

Huusit, työnsit pois. Otit lähelle. Sanoit, että et voi elää ilman minua. Ja katosit. Jonnekin. Kun olit vihainen. Olin jättänyt valot päälle, liian kauan suihkussa. Olin huolimaton. Jätin kännykän väärin päin pöydälle. Sinä olit mustasukkainen. Ja minä en tiennyt, miten olla. Hävisit. Päiviksi. Sitten palasit ja itkit. Minä olin vihainen, olin helpottunut. Rakastin. Ja minä tein kaikken

Ja minä en nukkunut.

Ja sitten. Sitten minä lähdin. Vihdoinkin minä lähdin. Kun viimeisen kerran huusit ja petit minut. Vuosien jälkeen minä lähdin. Enkä palannut vaikka taas vannoit kaiken, mitä voi vannoa. Että olet muuttunut mies. En voinut enää uskoa. Psyykkinen puoli minussa olisi tehnyt vielä enemmän vuoksesi. Pysynyt luonasi. Aina. Fyysinen puoleni ei kestänyt enää. Voin niin huonosti.

Sanoit, että olosi on seesteinen lähtöni jälkeen. Minä tunnen iholla vielä sähköiskut. Tutun pyörryttävän olon. Eikä se tunne ole hyvä. Sinulla oli heti uusi. Ei varmasti edes uusi. Haluat olla ystäväni. Haluat säilyttää kaikki entiset suhteet hyvänä.

Kyllä minä sen tiedän. Ne kaikki entiset suhteet, olivat olleet osa minun elämääni. Yksi heistä käynyt minun petaamassa sängyssäni. Veneessäsi. Yksi halusi tulla keittiöösi, vaikka minä olin siellä. Yksi halusi kanssasi pyöräilemään kahdestaan. Yksi halusi rakastaa sinua. Minä en halua olla yksi niistä.

Mielellään juttelisit erosta kanssani. Olisit ystävä. Sanoin, että en halua. Olet säälivä ja sanot, että en ole valmis. Voin milloin vain soittaa, kun tuntuu siltä. Pyysin poistamaan muistot. Ne ei ole hyviä. Minun kuvani koristaa sinun muistojasi.

Ja minä haluan vain pyyhkiä kaiken pois. Ihan jokaisen muistikuvan, ihan jokaisen epätoivoisen hetken, kun en tiennyt missä olit. Ihan jokaisen selityksen. Epätietoisuuden. Ihan jokaisen epärehellisen kauniin hetken. Kyyneleet. Kaiken sen surun.

Ota kuvani pois. Ota minut pois ja poista kaikki menneisyys. Se kaikki oli valhetta. Ota minut pois. Älä puhu minusta kenellekään. Minä en halua olla sinun saavutuksesi. Päänahkasi. Minä olin totta, hymyilevä, täynnä uskoa, lihaa ja verta. Kaikkea kaunista, ja sinä tiesit, mitä teit minulle.

Se on vain kaunis kuva, hymyilevät kasvot, hymyn takana eli epätietoisuus, rikki menneet unelmat ja raskas paino rinnassa. Mihin upposin aina uudelleen. Sinuun. Kunnes en enää voinut jäädä.

Sinä et halua mitään pois. Minä olen sinun menneisyyttäsi. Sinun valloituksesi aina. Sinun kaunis kuvasi.

Laitat viestiä että minun pitäisi miettiä käyttäytymistäni. Miksi en saanut sinua onnelliseksi. Olisin voinut olla sinulle parempi. Hyväntahtoisesti lisäät, että olisimme kummatkin voineet olla parempia.

Ja minä tunnen taas miten sydän hakkaa, hätäännyn ja lähden ulos ovesta. Tarvitsen ulkoilmaa. Unohdan avaimet ja jään ulkopuolelle.

Minä haluan kaiken pois. Muistot ja sinut.”

X