Se on sinun vikasi!

Se on aina sinun vikasi.

Sinä et tee koskaan yhtään mitään. Aina saan olla nostamassa näitä sinun likaisia vaatteita lattialta samaan aikaan kun nalkutan sinulle että aina saan olla nostamassa näitä likaisia vaatteita lattialta.

Aina minä joudun tekemään täällä ruokaa kirjoitan ystäville samaan aikaan kun teen puolisolleni ruokaa ja vien sen lautasella hänen eteensä.

Aina minä olen se antava osapuoli seksissä avaudun ystäville ja seuraavana iltana olen antava osapuoli seksissä puolisolleni.

Puolisoni on kelvoton ihan kaikin tavoin avaudun ystäville ja sosiaalisen median kommenttikentällä ja samasta asiasta avaudun kymmenen vuoden kuluttua ystäville ja sosiaalisen median kommenttikentällä.

Aina se olen minä joka hoitaa perheen kaikki asiat ja puolisoni vain vapaamatkustaa vierellä sanon ystävilleni tänään ja kymmenen vuoden kuluttua.

Aina se olen minä joka tekee. Aina se olen minä joka huolehtii. Aina se olen minä joka palvelee. Aina se olen minä joka venyy. Aina. Aina. Toinen vain on eikä tee mitään. Niin on ollut jo vuosia ja niin on oleva loppuun saakka, koska se on jonkun muun syy ja tuo kaikki tapahtuu itsestään.

Se on sinun vikasi. Sekin on sinun vikasi, että tämä on oma vikani, kun olen tämän mahdollistanut, mutta en halua katsoa peiliin, koska siellä näkyisi syyllinen ja on paljon helpompaa itselle syyttää sinua ja koko maailmaa.

Kymmenen vuoden päästä minusta tulee katkera ja vihainen ja sen jälkeen avaan viinitonkan ja sosiaalisen median ja perkele annan palaa, sillä paha oloni on maailman vika ja voi pojat, sen maailma saa kuulla.