Sitä saa mitä tilaa

Ajatellaanpa hetken aikaa parisuhdetta. Sellaista suhdetta jossa toinen kertoisi, että hänen sanansa on tästä lähtien laki. Jossa toinen yksipuolisesti sanelisi, että miten suhteessa tästä eteenpäin toimitaan. Jossa toinen yksipuolisesti kertoisi toiselle osapuolelle, että sinun oikeutesi tässä suhteessa tulevat merkittävästi pienenemään. Hiljaa! Tästä ei neuvotella. Minä määrään, sinä tottelet.

Mutta toinen ei tottelisikaan. Alkaisi pistää vastaan, pitää puoliaan. Kertoisi että tästä eteenpäin lopetan ruuan laittamisen ja seksin. Vaatisi oikeudenmukaisuutta ja että häntä kuunneltaisiin. Jonka jälkeen suhteen toinen osapuoli huutaisi koko maailmalle, että puoliso on itsekäs ja itsekkyydellä tuhoaa koko parisuhteen.

Ei sellaisen tyrannin kanssa kukaan halua suhteessa olla. Ihmisen jonka periaate on minä määrään ja sinä kiltisti tottelet.

Tämä minulle tulee mieleen hallituksen käytöksestä. He haluavat kertoa ilman keskustelua, että miten toimitaan. He haluavat määrätä ja he haluavat että työntekijät tottelevat. Ja kun he eivät tottelekaan, niin syyttelevät yksipuolisesti ja vain heitä siitä, että lakko aiheuttaa yhteiskunnalle suuria taloudellisia menetyksiä.

Ei sellaisen hallituksen kanssa kukaan halua toimia. Sillä hallitus on kuin parisuhteessa oleva puoliso, joka ei koskaan katso peiliin ja joka näkee syyllisen aina jossain muualla kuin itsessään.