”Tää on sit viimeinen ihminen kenet tapaan Tinderin kautta”

”Pitkän avioliiton jälkeen nelikymppisenä elämä oli mallillaan. Ero oli asiallinen. Oli oma pieni kaksio ja upea työyhteisö sekä ystävät tukena.
Työkaverit painostivat Tinderiin. Vaikka viihdyn yksin ja kaikki oli hyvin, silti jotain kivaa ajattelin etsiä Tinderin jännittävästä maailmasta. Siispä äpsiä lataamaan ja swaippaamaan.

Ensimmäisille treffeille laittauduin täyställinkiin. Sitten opin että ’tavallinen’ siisteys riittää.
Mätsejä tapaillessa alkoi mahahaava oireilla, se kävi ihan työstä kun pahimmillaan oli kolmet treffit päivässä. Viikon päästä laitoin Tinderin paussille. Epäilin olenko liian kranttu.

Muutaman kuukauden päästä avasin taas sovelluksen. Silloin olin todella avoin ja ’reipas’ ettei homma kaadu minun liian korkeisiin vaatimuksiin (jotka olivat siis henkisellä ja psyykkisellä puolella, ei ulkonäöllisiä). Mätsejä sateli ja taas mahahaava kesti viikon sitä touhua. Ja sovellus tauolle muutamaksi kuukaudeksi taas.

Kolmannella kerralla laitoin tiukat rajat kenen kanssa jaksan edes tavata. Mätsejä tuli vähemmän ja enemmän minulle sopivia ihmisiä. Silti totesin että ehkä tämä tinderöinti ei ole mulle.

Olin ystäväni sähköttömällä mökillä kun saunan jälkeen elokuisella terassilla kumpikin plärättiin Tinderiä. Puhelimen akku alkoi loppua. Löytyi mielenkiintoiselta vaikuttava ihminen. Muutama viesti ehdittiin vaihtaa ja ilmoitin miehelle että jatketaan kun pääsen kotiin. Arvelin että hän kyllä ehtii tavata jo jonkun muun ennen sitä.
Minulla oli mahahaava taas sitä mieltä että Tinder riittää. Tämän miehen vielä tsekkaan ja sitten poistan koko sovelluksen!

Tapasin treffeillä monenlaisia ihmisiä. Suurin osa tavallisia (sanan täydessä hyvässä merkityksessä) suomalaisia miehiä. Mukavia, joo. Osa enemmän tai vähemmän elämän haavoittamia. Taisi yksi persoonallisuushäiriöinenkin osua eteen. Mutta kun ei ne kuuluisat kemiat kohtaa niin ei.

Ja se viimeinen Tinder-mätsi: pyöräilin kumivaatteissa vesisateessa treffeille ilman meikkiä. Vähän väsyneenä ajattelin että ”tää on sit viimeinen ihminen kenet tapaan Tinderin kautta!”
Käveltiin kolme tuntia vesisateessa ja juteltiin. Treffien jälkeen ihmettelin kun miehessä ei mikään asia ’tökkinyt’!?
Ollaan oltu kahdeksan vuotta yhdessä. Tällaista parisuhde saisi olla kaikilla! Tasavertaista, onnellista, helppoa. Kaikesta keskustellaan avoimesti, rehellisesti ja suoraan.
En ymmärrä kun jotkut sanoo että puolisossa on ’sopivasti vastusta minulle’. Elämä tarjoilee vastuksia varmasti muutenkin, älä valitse elämänkumppania jota koet vastukseksi.
Elämä.”