”Tällä tarinalla haluan tuoda näkökulman siihen, miksi henkisesti väkivaltaisesta suhteesta on erittäin vaikeaa lähteä”

”Olen lukenut viime aikoina näitä julkaisemiasi asioita mustasukkaisuudesta, josta tulee hyvin kontrolloivaa. Itse vielä teen eroa tämän hetkisestä puolisosta, josta eroaminen on vaikeaa.

Miksi? Koska mieli palaa aina niihin hyviin asioihin ja siihen, miten hyvä mies on puhumaan niin kauan kunnes olen täysin pökerryksissä.

Pidän itseäni hyvin järkevänä ihmisenä, ja olenkin ihmetellyt miksi en vain pääse hänestä eroon? Kunnes viime aikoina olen ymmärtänyt, että jo lapsuudessa koetut traumat ovat johtaneet tähän tilanteeseen. Olen läheisriippuvainen ja pelkään, ettei kukaan enää huoli minusta. Olen kokenut lapsuudessa toisen alkoholismin mikä on johtanut siihen, että se on antanut hyvän kasvualustan läheisriippuvuudelle.

Eilen tapahtunut asia, mikä lopulta johti oman maljan yli läikkymiseen, on vihdoin ja viimein herättänyt minut. Tajusin olevani loppuun palanut myös töiden osalta ja huomenna menen lääkäriin. Tiedän, että joudun sairauslomalle, koska monien vuosien kuormitus on johtanut tähän. Nyt on aika alkaa olemaan itselleen armollinen, saada voimia arkeen ja voimia ennen kaikkea huonon parisuhteen lopettamiseen. Sen nimittäin olen ymmärtänyt, että kun ihminen on väsynyt, se vain suorittaa ja suorittaa kaiken mahdollisen, hautaa pahan olon itseensä. Ei jaksa hakea apua.

Tällä tarinalla haluan tuoda näkökulman siihen, miksi henkisesti väkivaltaisesta suhteesta on erittäin vaikeaa lähteä. Koska ihminen on yksinkertaisesti niin väsynyt. Ja koska ihminen haluaa aina nähdä sen hyvän puolen siitä toisesta, joka on luvannut olla toiselle hyvä.”