Yksi päivä kerrallaan kohti ikuisuutta

Minä heräsin aamuun sinun viereltäsi ja sinä teit minusta jälkeen yhden aamun verran paremman ihmisen. Sinun rakkaudessasi olen parhain versio itsestäni. Minä haluan rakastaa sinua niin hyvin kuin pystyn ja osaan. Siksi koska sinä ansaitset täysillä rakastamisen.

Eikä minun tarvitse millään tavalla pinnistellä. Sinun vierelläsi rakastaminen tuntuu luontevalta. Kuin hengittäisi raikasta ilmaan sisäänsä. Huomaamatta ja helposti.

Minä sanoin sinulle viikonloppuna, että matkustamme ikuisuuteen yksi päivä kerrallaan, sillä enempää kerrallaan ei voi. Minä haluan, että voimme myöhemmin sanoa, että me onnistuimme. Me onnistuimme kesyttämään ikuisuuden, vaikka rakkautemme oli kaikkea muuta kuin kesyä, se oli palavaa.

Tänä aamuna aloitimme yhden päivän mittaisen matkan kohti ikuisuutta. Minä paistoin aamulla lettuja ja sinä katsoit minua hymyillen sohvan nurkalta. Siinäkin hetkessä oli se yhteinen kauneus joka vei meitä lähemmäksi ikuisuutta.

Sinua lähemmäksi. Olen uskaltanut tulla sinua niin lähelle kuin sinä olet päästänyt. Perille saakka. Sieltä sinun periltä olen nähnyt sinun ihmisyytesi. Se on kaunis ja herkkä ja hauras. Se olisi rikottavissa, mutta minä en halua rikkoa sinusta yhtään mitään. Haluan olla teippiä joka korjaa aiemmin rikkoutunutta. Olen onnellinen, että olet uskaltanut.

Sinua minä pidän sisälläni silloinkin, kun sinä olet kosketukseni ulkopuolella. Se tarvitsi silloin vain sen ensihetken ja minä hengitin sinut rakastettavaksi. Tässä hetkessä me sitten olemme. Hengittämässä yhteistä aamua yksi päivä kerrallaan kohti ikuisuutta.

Ehkä nämä sanani huokuvat sitä samaa naiivia ilmavaa rakkaushattaraa kuin minun tunteeni meitä kohtaan. Minua ei kiinnosta mitä muut ajattelevat. Me emme ole olleet yhteinen helppo alku, mutta me tulemme olemaan yhteinen kauniisti valuva tämä hetki.

Ja tästä hetkestä eteenpäin yksi päivä kerrallaan kohti ikuisuutta.